perjantai 19. tammikuuta 2018

Minun ajatuksiani: Lasten tietoinen sairastuttaminen menee todellakin tunteisiin

“Hieman taustaa. Oma lapsi on sairastanut sisäilmaongelmien vuoksi nyt kahdessa eri koulussa. Koulua vaihdettiin lopulta tänä syksynä. Vakavammin oireet alkoivat syksyllä 2016. Silloin poissaoloja kertyi noin 6 viikkoa. Tänä syksynä oireet alkoivat oireettoman kesän jälkeen heti koulun alkaessa taas uudelleen. Koulunkäynti vanhassa koulussa ei ollut enää mahdollista, kun koulussa ei voinut olla paria tuntia pidempää sairastumatta. Poika oli hetken myös kotikoulussa. Oli hyvin hankalaa löytää koulua joka ei olisi ongelmainen. Lopulta valitsimme viimeeksi remontoidun lähikoulun. Viereinen koulu, jossa uudesta koulusta käydään ruokailemassa, on todettu tutkimuksissa sisäilmaongelmaiseksi noin vuosi sitten. Koulu jossa ruokailu tapahtuu, tullaan purkamaan ja sen tilalle rakennetaan uusi koulukeskus. Tänäkin syksynä poissaoloja on kertynyt yli 6 viikkoa. Tekstissä esiintyvä Linnala on pojan vanha koulu ja Kosken koulu uusi koulu.

Tämä blogikirjoitus on lyhennelmä kirjoittamastani viestistä muutamille kaupungin päättäjille ja virkamiehille.

Lasten tietoinen sairastuttaminen menee todellakin tunteisiin

Ei ole ilo palata näiden kirjoitusten pariin. Yleensä se tarkoittaa sitä, että oma lapsi on sairastunut kaupungin, tarkemmin sanottuna koulun tiloissa.

Voin jo alkuun luvata, että kyllä, nyt asia meni todellakin tunteisiin. Silloin kun kaupungin eli koulun tilojen kunnon seurauksena lapsi käy nukkumaan oksennusastian kanssa ties kuinka monennen kerran, niin kyllä, se menee tunteisiin. Oman lapsen terveyden kanssa leikkiminen, se menee tunteisiin. Väheksyvät kirjoitukset koulujen tiloista, se menee tunteisiin. Se todella menee tunteisiin.

Kysyisipä joku joskus, miten voimme auttaa? Miten voimme saada tämän järjettömyyden loppumaan? Loman jälkeen meni tunteisiin, että lapsi sairastui taas, heti. Olikohan kenellekään tullut mieleen, että koulun tilat olisi hyvä tuulettaa erityisen hyvin loman jälkeen? Näköjään ei. Ennemmin laitetaan kaikki ilmanvaihto pois loman ajaksi jotta “voidaan säästää rahaa”. Tai sitten sädesienikasvustot tai muut ongelmat ovat vaan todella lähteneet käsistä siellä.

Mikä tämän kirjoituksen kirvoitti? Joululoma loppui juuri. Meillä oli terve ja iloinen poika koko loman ajan. Koulu alkoi tänään. Kotiin tuli väsynyt ja huonosti voiva lapsi. Päänsärky oli alkanut välittömästi ruokalassa. Siellä oli kuulemma todella tunkkainen ja huono ilma. Sen verran on kokemusta asiasta jo, että poikakin sanoi, että oli poikkeuksellisen huono ilma. Poikkeuksellisesti myös poika oli viettänyt siellä pidempään kuin normaalisti (peräti puoli tuntia!) koska ruoka oli ollut hyvää ja heillä oli hyvä keskustelu kavereitten kanssa menossa. Miksi hän ei lähtenyt pois jo aiemmin? Koska hän on vielä pieni poika! Hän halusi olla kavereitten kanssa! Asettaisi pojan todella epätasa-arvoiseen asemaan, jos hänet siirrettäisiin yksin johonkin luokkaan syömään tämän takia. Ruokailu on tarkoitettu sosiaaliseksi tilanteeksi. Siinä ollaan ystävien kanssa ja luodaan ystävyyyssuhteita. Olisiko se teistä kohtuullista, että lapsi eritytetään muista lapsista syömään johonkin erilliseen tilaan? Minusta se ei ole. Miten tämä ratkaistaan?

Sisäilmaongelmainen lapsi joutuu maksamaan tilanteestaan paljon. Häneltä jää pois harrastuksia. Hän voi joutua vaihtamaan koulua ja ystäväpiiriä. Kaverit voivat jäädä, koska sairastelua on paljon. Syrjäytyminen on todellinen uhka. Näitä asioita ei taideta ymmärtää? Kun Imatralla Kosken koulun tilanteen selvittyä sanottiin ”Ettei tilanne ole niin paha, ettei koulua voisi jatkaa vielä yhden lukuvuoden verran” asetettiin tietoisesti lapset eriarvoiseen tilanteeseen. Tämä valinta tehtiin tietoisesti. Oireilevien lasten tilaan suhtauduttiin todella väheksyvästi. Kuinka monta lasta onkaan sairastutettu tällä päätöksellä? Vastuunkantajia ovat he, jotka tätä päätöstä ovat olleet tekemässä.

Linnalan koulun kohdalla tilanne on monta vuotta ollut aivan kamala. Tiedän useita lapsia, jotka ovat siellä vuosien varrella oireilleet. Silti asialle ei tehty mitään. Nytkin väheksyen sanotaan, että kuidut selittävät oireet. Aivan varmasti eivät selitä kaikkia oireita. Meille lastenlääkäri arvioi, että pojan oireet vastaavat sädesienen toksiinien aiheuttamia oireita. Tietääkseni niitä löytyi myös Kosken koululta? Miten Linnalan laajat tutkimukset edistyvät? Joko ruokalan katto- ja seinärakenteet on tutkittu? Sieltä on vesi satanut jopa kaatamalla sisään kun kattoremonttia aiemmin tehtiin. Katto oli auki revittynä ja peittämättä kaatosateessa. Meniköhän rakenteisiin vettä?

Erään opettajan tunnit on siirretty Linnalasta kokonaan moduuleihin, koska opettaja saa niin voimakkaita oireita, että sairastuu välittömästi. Mutta lasten annetaan olla siellä. Koska? Miksi?

En toivo kenellekään tätä kokemusta. On maailman kamalin tilanne nähdä oman lapsen sairastavan. Varsinkin tietäen että TÄMÄ TILANNE OLISI VOITU JA VOIDAAN VÄLTTÄÄ. Jos halutaan ja riittävästi välitetään. Nyt ymmärrys ei ole riittänyt. Eikä taida riittää vieläkään. Tilanne ei tietenkään kosketa pelkästään Imatraa vaan valitettavasti koko Suomea. Toisilla paikkakunnilla asiat on paremmin, toisilla huonommin.

Mitä puolta tästä ei ymmärretä? Epätasa-arvoisuutta. Yksinkertaisuudessaan sisäilmasairas lapsi on täysin eriarvoisessa asemassa muiden lasten kanssa mm. 1) opetuksen, 2) ryhmätöiden, 3) kaverisuhteiden, 4) palkitsemisten (stipendit ja hymypojat/tytöt) 5) liikunta 6) yleinen hyvinvointi ja terveys ja monen muun osalta.

Pojalla sisäliikunta on poissuljettu asia, koska Kosken koulun liikuntasaleissa on todella surkea sisäilma, monet sairastuvat siellä. Siellä on mm. paljon kuituja. Ja silti tilaa vuokrataan edelleen harrastajakäyttöön. Se on ok, että vain ilmoitetaan, että sali on ongelmainen. Miksi tällaista salia saa vielä vuokrata jollekin? Eikö se ole edesvastuutonta? Entä se urheiluseura joka sen vuokraa, miksi siellä hyväksytään, että sisäilmaongelmaiseen saliin voi viedä lapset treenaamaan? Seurauksena lapsilla nenäverenvuotoja ja vanhemmilla hengenahdistusta.

Voisi olla hyvä saada sisäilmasairaat lapset ja päättäjät yhteen tilaan. Lapset voisivat kertoa elämästään. Niistä lukuisista unettomista öistä vaikka kun meinaa oksentaa, eikä saa nukuttua. Tai päätä särkee ja mitään ei oikein jaksa. Tai se suru ja harmitus kun rakas harrastus ja kaverit jäävät kun tilassa ei voi olla ja oksennut meinaa tulla. Nenäverenvuodot. Kutiavat silmät. Astma, et saa henkeä. Käsittämättömät niveloireet. Tukka lähtee kun kilppari oireillee. Lukuisat yöt sairaalassa kun epämääräisiä oireita tutkitaan. Ja lukuisia muita asioita. Vanhempien huoli lastensa tulevaisuudesta.

Mitä tälle asialle voidaan tehdä? Paljon!

Ensimmäinen askel on lopettaa väheksyminen ja lässyttäminen siitä kuinka kurjaa on. Voi voi. Tämä ei ole kurjaa vaan sairasta lasten ja aikuisten terveydellä leikkimistä. Tässä jaetaan pelikortteja tulevaisuuteen. Aika isot panokset ovat kyseessä. Tajuttaisiinpa tämä! Me aikuiset olemme vastuussa. Me teemme lasten tulevaisuuden. Sinä ja minä. Muistetaan päätösten hinta. Joskus se on todella kova. Ehkä vuosien päästä tajutaan kuinka kova, ja voidaan ihmetellä miten välinpitämättömiä ja sokeita ollaankaan oltu.

Terveisin,

Titta Pitman"

Kuva: Vihaiset äidit/arkisto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti