“Hieman taustaa. Oma lapsi on sairastanut
sisäilmaongelmien vuoksi nyt kahdessa eri koulussa. Koulua vaihdettiin lopulta
tänä syksynä. Vakavammin oireet alkoivat syksyllä 2016. Silloin poissaoloja
kertyi noin 6 viikkoa. Tänä syksynä oireet alkoivat oireettoman kesän jälkeen
heti koulun alkaessa taas uudelleen. Koulunkäynti vanhassa koulussa ei ollut
enää mahdollista, kun koulussa ei voinut olla paria tuntia pidempää
sairastumatta. Poika oli hetken myös kotikoulussa. Oli hyvin hankalaa löytää
koulua joka ei olisi ongelmainen. Lopulta valitsimme viimeeksi remontoidun
lähikoulun. Viereinen koulu, jossa uudesta koulusta käydään ruokailemassa, on
todettu tutkimuksissa sisäilmaongelmaiseksi noin vuosi sitten. Koulu jossa
ruokailu tapahtuu, tullaan purkamaan ja sen tilalle rakennetaan uusi
koulukeskus. Tänäkin syksynä poissaoloja on kertynyt yli 6 viikkoa. Tekstissä
esiintyvä Linnala on pojan vanha koulu ja Kosken koulu uusi koulu.
Tämä blogikirjoitus on lyhennelmä kirjoittamastani
viestistä muutamille kaupungin päättäjille ja virkamiehille.
Lasten tietoinen sairastuttaminen menee todellakin tunteisiin
Ei ole ilo palata näiden kirjoitusten pariin. Yleensä
se tarkoittaa sitä, että oma lapsi on sairastunut kaupungin, tarkemmin
sanottuna koulun tiloissa.
Voin jo alkuun luvata, että kyllä, nyt asia meni
todellakin tunteisiin. Silloin kun kaupungin eli koulun tilojen kunnon
seurauksena lapsi käy nukkumaan oksennusastian kanssa ties kuinka monennen
kerran, niin kyllä, se menee tunteisiin. Oman lapsen terveyden kanssa
leikkiminen, se menee tunteisiin. Väheksyvät kirjoitukset koulujen tiloista, se
menee tunteisiin. Se todella menee tunteisiin.
Kysyisipä joku joskus, miten voimme auttaa? Miten
voimme saada tämän järjettömyyden loppumaan? Loman jälkeen meni tunteisiin,
että lapsi sairastui taas, heti. Olikohan kenellekään tullut mieleen, että
koulun tilat olisi hyvä tuulettaa erityisen hyvin loman jälkeen? Näköjään ei.
Ennemmin laitetaan kaikki ilmanvaihto pois loman ajaksi jotta “voidaan säästää
rahaa”. Tai sitten sädesienikasvustot tai muut ongelmat ovat vaan todella
lähteneet käsistä siellä.
Mikä tämän kirjoituksen kirvoitti? Joululoma loppui
juuri. Meillä oli terve ja iloinen poika koko loman ajan. Koulu alkoi tänään.
Kotiin tuli väsynyt ja huonosti voiva lapsi. Päänsärky oli alkanut välittömästi
ruokalassa. Siellä oli kuulemma todella tunkkainen ja huono ilma. Sen verran on
kokemusta asiasta jo, että poikakin sanoi, että oli poikkeuksellisen huono
ilma. Poikkeuksellisesti myös poika oli viettänyt siellä pidempään kuin
normaalisti (peräti puoli tuntia!) koska ruoka oli ollut hyvää ja heillä oli
hyvä keskustelu kavereitten kanssa menossa. Miksi hän ei lähtenyt pois jo
aiemmin? Koska hän on vielä pieni poika! Hän halusi olla kavereitten kanssa!
Asettaisi pojan todella epätasa-arvoiseen asemaan, jos hänet siirrettäisiin
yksin johonkin luokkaan syömään tämän takia. Ruokailu on tarkoitettu
sosiaaliseksi tilanteeksi. Siinä ollaan ystävien kanssa ja luodaan
ystävyyyssuhteita. Olisiko se teistä kohtuullista, että lapsi eritytetään
muista lapsista syömään johonkin erilliseen tilaan? Minusta se ei ole. Miten
tämä ratkaistaan?
Sisäilmaongelmainen lapsi joutuu maksamaan
tilanteestaan paljon. Häneltä jää pois harrastuksia. Hän voi joutua vaihtamaan
koulua ja ystäväpiiriä. Kaverit voivat jäädä, koska sairastelua on paljon.
Syrjäytyminen on todellinen uhka. Näitä asioita ei taideta ymmärtää? Kun
Imatralla Kosken koulun tilanteen selvittyä sanottiin ”Ettei tilanne ole niin
paha, ettei koulua voisi jatkaa vielä yhden lukuvuoden verran” asetettiin
tietoisesti lapset eriarvoiseen tilanteeseen. Tämä valinta tehtiin tietoisesti.
Oireilevien lasten tilaan suhtauduttiin todella väheksyvästi. Kuinka monta
lasta onkaan sairastutettu tällä päätöksellä? Vastuunkantajia ovat he, jotka
tätä päätöstä ovat olleet tekemässä.
Linnalan koulun kohdalla tilanne on monta vuotta ollut
aivan kamala. Tiedän useita lapsia, jotka ovat siellä vuosien varrella
oireilleet. Silti asialle ei tehty mitään. Nytkin väheksyen sanotaan, että
kuidut selittävät oireet. Aivan varmasti eivät selitä kaikkia oireita. Meille lastenlääkäri
arvioi, että pojan oireet vastaavat sädesienen toksiinien aiheuttamia oireita.
Tietääkseni niitä löytyi myös Kosken koululta? Miten Linnalan laajat
tutkimukset edistyvät? Joko ruokalan katto- ja seinärakenteet on tutkittu?
Sieltä on vesi satanut jopa kaatamalla sisään kun kattoremonttia aiemmin
tehtiin. Katto oli auki revittynä ja peittämättä kaatosateessa. Meniköhän
rakenteisiin vettä?
Erään opettajan tunnit on siirretty Linnalasta kokonaan
moduuleihin, koska opettaja saa niin voimakkaita oireita, että sairastuu
välittömästi. Mutta lasten annetaan olla siellä. Koska? Miksi?
En toivo kenellekään tätä kokemusta. On maailman
kamalin tilanne nähdä oman lapsen sairastavan. Varsinkin tietäen että TÄMÄ
TILANNE OLISI VOITU JA VOIDAAN VÄLTTÄÄ. Jos halutaan ja riittävästi välitetään.
Nyt ymmärrys ei ole riittänyt. Eikä taida riittää vieläkään. Tilanne ei
tietenkään kosketa pelkästään Imatraa vaan valitettavasti koko Suomea. Toisilla
paikkakunnilla asiat on paremmin, toisilla huonommin.
Mitä puolta tästä ei ymmärretä? Epätasa-arvoisuutta.
Yksinkertaisuudessaan sisäilmasairas lapsi on täysin eriarvoisessa asemassa
muiden lasten kanssa mm. 1) opetuksen, 2) ryhmätöiden, 3) kaverisuhteiden, 4)
palkitsemisten (stipendit ja hymypojat/tytöt) 5) liikunta 6) yleinen
hyvinvointi ja terveys ja monen muun osalta.
Pojalla sisäliikunta on poissuljettu asia, koska
Kosken koulun liikuntasaleissa on todella surkea sisäilma, monet sairastuvat
siellä. Siellä on mm. paljon kuituja. Ja silti tilaa vuokrataan edelleen
harrastajakäyttöön. Se on ok, että vain ilmoitetaan, että sali on ongelmainen.
Miksi tällaista salia saa vielä vuokrata jollekin? Eikö se ole edesvastuutonta?
Entä se urheiluseura joka sen vuokraa, miksi siellä hyväksytään, että
sisäilmaongelmaiseen saliin voi viedä lapset treenaamaan? Seurauksena lapsilla
nenäverenvuotoja ja vanhemmilla hengenahdistusta.
Voisi olla hyvä saada sisäilmasairaat lapset ja
päättäjät yhteen tilaan. Lapset voisivat kertoa elämästään. Niistä lukuisista
unettomista öistä vaikka kun meinaa oksentaa, eikä saa nukuttua. Tai päätä
särkee ja mitään ei oikein jaksa. Tai se suru ja harmitus kun rakas harrastus
ja kaverit jäävät kun tilassa ei voi olla ja oksennut meinaa tulla. Nenäverenvuodot.
Kutiavat silmät. Astma, et saa henkeä. Käsittämättömät niveloireet. Tukka
lähtee kun kilppari oireillee. Lukuisat yöt sairaalassa kun epämääräisiä
oireita tutkitaan. Ja lukuisia muita asioita. Vanhempien huoli lastensa
tulevaisuudesta.
Mitä tälle asialle voidaan tehdä? Paljon!
Ensimmäinen askel on lopettaa väheksyminen ja
lässyttäminen siitä kuinka kurjaa on. Voi voi. Tämä ei ole kurjaa vaan sairasta
lasten ja aikuisten terveydellä leikkimistä. Tässä jaetaan pelikortteja
tulevaisuuteen. Aika isot panokset ovat kyseessä. Tajuttaisiinpa tämä! Me
aikuiset olemme vastuussa. Me teemme lasten tulevaisuuden. Sinä ja minä.
Muistetaan päätösten hinta. Joskus se on todella kova. Ehkä vuosien päästä
tajutaan kuinka kova, ja voidaan ihmetellä miten välinpitämättömiä ja sokeita
ollaankaan oltu.