Lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989. Tänään maailman laajimmin voimaan saatettu ihmisoikeussopimus täyttää 30 vuotta!
Lapsiasiavaltuutettu on koonnut selkokielisen lapsen oikeuksien sopimuksen. Kävin sitä läpi koulun sisäilmasta sairastuneen lapsen äidin silmin omiin ja vertaisten kokemuksiin pohjaten.
Suomessa valtio huolehtii, että sopimus toteutuu lasten elämässä.
- Kun lapsi sairastuu koulun sisäilmasta tai kotona ilmenee sisäilmaongelma, mikään taho ei huolehdi, että hänen oikeutensa toteutuu.
Kaikki lapset ovat yhdenvertaisia eli samanarvoisia. Se tarkoittaa, että lapsen tai hänen vanhempansa ikä, ihonväri, kieli, omaisuus, uskonto, vamma tai sairaus ei vaikuta lapsen oikeuksiin. Ketään ei saa syrjiä tai kiusata.
- Kun lapseni sairastui koulun sisäilmasta, hänen oikeutensa opetukseen ja turvalliseen ja terveelliseen oppimisympäristöön ei toteutunut. Lapseni ei ollut samanarvoinen ikätovereihinsa nähden. Hän jäi yksin vailla opetusta ja ikäistensä seuraa, mikä voi olla haitallista hänen kehitykselleen.
2. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille lapsille. Ketään lasta ei saa syrjiä.
- Lastani syrjittiin, hän ei päässyt osallistumaan koulun juhliin ja retkille eikä kukaan ehdottanut, miten hän olisi voinut osallistua yhteisiin tapahtumiin.
3. Aikuisten täytyy aina selvittää mikä on lapselle parasta, kun he päättävät lapsen asioista. #LOS velvoittaa kaikkia virkamiehiä, jotka ovat vastuussa lasten asioista. Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
- Lasten- ja nuorten palvelun virkamiehet eivät olleet selvillä siitä, että lapselleni olisi ollut parasta saada perusopetusta ja pysyä ikätovereidensa joukossa, ettei hän jää yksin ja syrjäydy.
4. Lapsille kuuluvat kaikki oikeudet, jotka kerrotaan tässä sopimuksessa. Valtion täytyy huolehtia, että sopimus toteutuu.
- Lapseni ei saanut hänelle lain mukaan kuuluvaa perusopetusta. Tiedustellessani opetushallituksesta ja muilta tahoilta asiaa, minulle sanottiin, että opetuksen järjestäminen on kunnan vastuulla.
5. Lapsen vanhempien täytyy huolehtia lapsen kasvatuksesta ja hoidosta. Lapsen kasvatus on vanhempien yhteinen tehtävä. Valtio auttaa heitä tässä tehtävässä.
- Mikään virallinen taho ei auttanut minua asiassa, apua sain kolmannelta sektorilta. Virallisen tahon toimet syrjäyttivät lapseni.
6. Lapsella on oikeus hyvään elämään. Valtion täytyy huolehtia, että lapsi saa kasvaa rauhassa.
- Lapseni elämä oli tuskaa neljä vuotta, kunnes asiat saatiin oman aktiivisuuteni ansiosta järjestettyä. Hänen elämänsä ei tuolloin ollut hyvää eikä hän saanut kasvaa rauhassa. Sen sijaan, että hän olisi saanut opetusta vaikka Skypen välityksellä ja erityisen tuen keinoin, hänen elämänsä täyttyi yksinäisyydellä ja hän tunsi häpeää tilanteesta. Vuosien ajan jouduimme osallistumaan eri koulujen ja lastensuojelun viranomaisten järjestämiin henkisesti raskaisiin palavereihin, joissa selvitettiin vanhemmuutta, lastensuojelullista huolta ja psyykkistä tilaa. Lapsi tapasi useammin asiaa selvitteleviä viranomaisia ja lääkäreitä kuin opettajia ja ikätovereitaan.
9. Lapsella on oikeus elää vanhempiensa kanssa, jos hänellä on hyvä olla heidän kanssaan.
- Koulutoimen erityisen tuen päällikkö suositti lapseni sijoittamista avohuollon tukitoimena perhekotiin koulunkäynnin vaikeuksien takia. Lastensuojelu suositti sijoittamista. Ei, vanhemmuudessani ei ollut vikaa, lapsesta ei ollut lastensuojelullista huolta eikä hänestä ollut myöskään psyykkistä huolta. Lastani ei sijoitettu, koska vastustin sitä.
12. Lapsella on oikeus sanoa mielipiteensä asioista, jotka vaikuttavat hänen elämäänsä. Aikuisten täytyy ottaa huomioon lapsen mielipide, kun he päättävät lapsen asioista. Heidän täytyy myös kertoa päätöksestä niin, että lapsi ymmärtää sen.
- Ei, lapseltani ei kysytty hänen mielipidettään asioista päätettäessä ja jos kysyttiin niin sitä ei kuultu. Koulutoimen erityisen tuen päällikkö sanoi, että hän ei kysy lapsen mielipidettä päätöksiä tehdessään.
16. Lapsella on oikeus yksityisyyteen eli kukaan ei saa kertoa lapsen asioista toisille ihmisille ilman lapsen lupaa.
- Ikävä kyllä lapsen asioista keskustellaan viranhaltijoiden keskuudessa ilman lapsen lupaa.
18. Lapsen vanhempien pitää huolehtia lapsen kasvatuksesta ja hoidosta. Valtion ja kuntien täytyy auttaa vanhempia, jos he tarvitsevat apua.
- Lapseni sairastuttua koulun sisäilmasta pyysin apua kaikilta mahdollisilta tahoilta. Soitin niin järjestöt, poliitikot, kunnan virkamiehet kuin eri ministeriöt läpi. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat. Sisäilmasta sairastunut lapsi ei saa mistään apua ja tukea. Lastensuojelu olisi kyllä tukitoimenpiteenä sijoittanut minut ja lapseni perhekotiin.
19. Aikuisten täytyy suojella lasta väkivallalta ja huonolta kohtelulta. Lasta ei saa satuttaa millään tavalla.
- Lasta kohdeltiin huonosti, kun hän oireili koulun sisäilmasta. Hänet laitettiin yksin käytävälle opiskelemaan. Hänet laitettiin yksin kävelemään pihalle, kun muut osallistuivat liikuntatunnille salissa, jossa on huono sisäilma.
23. Vammaisella lapsella on oikeus saada hoitoa ja apua. Hänellä on oikeus erikoishoitoon, joka on parasta hoitoa hänelle. Lapsi voi saada hyvän elämän, kun häntä hoidetaan oikein. Vammaista lasta pitää auttaa niin, että hän voi käydä koulua ja hänellä voi olla harrastuksia.
- Sisäilmasairaus on verrattavissa toimintarajoitteeseen. Suomi on ratifioinut YK:n vammaissopimuksen ja siinä käsittääkseni vedotaan, että pitkäaikaisista toimintarajoitteista pitäisi saada vammaisstatus ja sen myötä erilaisia oikeuksia mm. avustajaan.
24. Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä. Lapsella on oikeus saada hoitoa, jos hän sairastuu. Lapsella on oikeus päästä lääkäriin.
- Tuhannet lapset sairastuvat ja oireilevat koulujen huonosta sisäilmasta. He eivät saa oikeanlaisia tutkimuksia ja hoitoja, koska Terveyden ja hyvinvoinnin laitos linjaa, että huono sisäilma vain lisää lievästi astmariskiä ja ennemminkin huoli ja pelko sairastuttavat lapset henkisesti.
26. Lapsella ja hänen vanhemmillaan on oikeus saada valtiolta apua raha-asioissa.
27. Lapsella on oikeus saada koti, ruokaa ja vaatteita. Valtion ja kuntien pitää auttaa vanhempia niin, että lapsi voi elää turvallisesti.
- Kun perhettä kohtaa sisäilmakatastrofi ja he menettävät kotinsa, ei mikään taho kirkon diakoniaa lukuun ottamatta auta perhettä. Suomessa jopa lapsiperheet joutuvat asumaan teltoissa ja muissa epäinhimillisissä olosuhteissa, koska kukaan ei auta heitä saamaan tervettä kotia. Sen sijaan, että kunnat tukisivat näitä perheitä, he suosittavat, että perheen lapset sijoitetaan lastensuojelulain perusteella kodin ulkopuolelle.
28. Lapsella on oikeus käydä koulua. Peruskoulun täytyy olla ilmainen. Valtion täytyy huolehtia, että kaikki lapset käyvät peruskoulun.
- Sisäilmasta sairastunut lapsi ei saa opetusta, eikä mikään taho puutu tähän, vaikka ongelma on laajalti tiedossa. Peruskoulu ei ole maksutonta, kun lapsi joutuu jäämään opetuksen puutteen takia vanhempien vastuulla olevaan kotiopetukseen. Hän ei saa koulukirjoja, kouluruokaa eikä kuulu kouluterveydenhuollon piiriin. Jos lapsi saa erityisen tuen päätöksellä opetusta kotiin, hän syö ”koulupäivän” lounaan omalla kustannuksellaan ja vanhemmat kustantavat liikunnan, kotitalouden, käsitöiden ja kuvaamataidon opiskelusta syntyvät kustannukset.
Suomessa on oppivelvoite, mutta valtio ei tue perheitä siinä tapauksessa, kun lapsi ei kykene käymään koulua sisäilmasairauden vuoksi.
29. Koulun täytyy antaa lapselle tietoja ja taitoja. Opettajien täytyy kertoa myös lasten oikeuksista ja ihmisoikeuksista.
- Kukaan ei kerro lapselle, että hänellä on oikeus opetukseen ja turvalliseen ja terveelliseen oppimisympäristöön jokaisena koulupäivänä. Kouluissa pikemminkin syyllistetään lasta siitä, että hän ei oireiltaan pysty käymään koulua normaalisti muiden tavoin.
31. Lapsella on oikeus levätä, leikkiä ja viettää vapaa-aikaa.
- Sisäilmasta sairastunut lapseni ei voi viettää vapaa-aikaansa haluamallaan tavalla. Moni sisäilmasta sairastunut lapsi joutuu lopettamaan tärkeän harrastuksensa, koska harrastuspaikoissa on huono sisäilma.
32. Lapsi ei saa tehdä sellaista työtä, joka vahingoittaa terveyttä tai haittaa koulunkäyntiä.
- Joissain kouluissa lapset puhdistavat koulun tarvikkeita, kun sisäilmaongelmaisesta koulusta siirrytään puhtaisiin väistötiloihin. Onneksi tästä saatiin oikeudesta tuomio, näin ei saa toimia.
36. Aikuisten täytyy suojella lasta huonolta kohtelulta.
- Sisäilmasta sairastunut saa osakseen huonoa kohtelua hyvin laajalti. Mikään virallinen taho ei suojele lasta, kun järjestelmä kohtelee lasta huonosti.
37. Kukaan ei saa kiduttaa tai rangaista lasta julmasti.
- Lapsen oireiden vähättely, ylilääkitseminen ja pakottaminen sisäilmaltaan epäterveeseen rakennukseen vastaa fyysistä pahoinpitelyä. Lapset joutuvat käymään monissa kouluissa kokeilemassa saavatko he niissä oireita.
42. Valtion täytyy huolehtia, että kaikki sen asukkaat tietävät lapsen oikeudet.
- Omakohtainen kokemus on, että lasten ja nuorten parissa työskentelevät tuntevat huonosti oman alansa lakeja, lapsen oikeuksien sopimusta vielä huonommin.
Vihaiset äidit - Terveen sisäilman ja lasten oikeuksien puolesta
Tuhansien kilometrien matka alkaa yhdestä askeleesta - suuret muutokset alkavat ensimmäisistä teoista!
keskiviikko 20. marraskuuta 2019
tiistai 18. kesäkuuta 2019
Nuoren mietteitä
Olemme aiemmin julkaisseet tekstejä teemalla "Vihaisen äidin mietteitä". Tällä kertaa jaamme erään nuoren mietteitä opiskelusta koulun sisäilmaongelmien aiheuttamien haasteiden kanssa. Kiitämme kirjoittajaa luvasta jakaa teksti, ja toivotamme valoa sekä terveyttä tulevaan niin tekstin kirjoittajalle kuin kaikille muillekin peruskoulunsa päättäneille nuorille!
Tekstiä lukeville aikuisille viestimme on, että muistetaanhan kuunnella - ja ennenkaikkea kuulla lasten ja nuorten ääni.
"En ole enää se sama tyttö, joka lähti 2016 syksyllä seiskaluokalle tietämättä mitä seuraavat kolme vuotta tuovat tullessaan. Syysloman jälkeen kaikki ei ollut kunnossa. Joulun alla kaikki paheni. Helmikuussa 2017 se kaikki räjähti mikään ei ollut enää entisensä. Opiskelin äitin kanssa kotona loppu kevään. Itkin melkein joka ilta että haluan muiden kanssa tavallisille tunneille ilman päänsärkyä ja kauheaa yskää mutta se ei ollut mahdollista.
Syksyllä 2017 aloitin 8 luokan nettiperuskoulussa. Jossa opiskelu oli ihan eri asia kun mihin olin tottunut ennen koulussa. Kurssit piti suorittaa johonkin päivään mennessä ja ac tunneille piti mennä tietyyn kellon aikaan. Samaan aikaan kävin koululla muutamia tunteja viikossa kavereiden kanssa. Kaikki tuntui silti raskaalta ja vaikealta. Netissä opiskelu oli ihan outoa ja piti löytää se oma tyyli oppia asiat kun opetusta ei ollut kovin paljon. Keväällä asiat alkoivat sujua mutta samaan aikaan mikään ei sujunut. Pääsin 8 luokan läpi ihan hyvillä arvosanoilla.
Syksyllä 2018 aloitin ison uurastuksen jotta saan kevällä päätötodistuksen. ****n vaikean vuoden jälkeen sain päätötodistuksen. Monessa kohtaa vuotta usko alkoi loppumaan että tuleeko tästä nyt yhtään mitään ja ehdinkö saada kaiken ajoissa valmiiksi. Koska mikään ei ole koskaan helppoa kouluhommien lisäksi kamppailin ahdistuksen kanssa. Kävin tunneilla mutta päähän jäi vain se että taas tuli hitosti tekemistä ei tästä tuu mitään. Tein hommia mutta lisää kertyi koko ajan. Monesti kun "koulupäivän" jälkeen suljin koneen ei mistään tullut mitään kun mietin vain että mitä huomenna pitää tehä ja mitä kaikkea on tekemättä. Käytin samaa konetta myös vapaa-ajalla ja pelkkä koneen avaaminen sai kaikki tekemättömät asiat takaisin mieleen. Koko vuoden jopa lomilla jossain takaraivossani jyskytti ajatus niistä tekemättömistä koulutehtävistä. Toukokuun 10 päivä noin 18.30 sain palautettua viimeisen kurssin ja olin saanut tehtyä kaiken sen mikä huhtikuussa tuntui mahdottomalta. Nyt olen suorittanut ysi luokan ja peruskoulun. Kirjoittaessa en säästynyt kyyneleiltä kun mietin viimeistä kolmea vuotta ja sen tapahtumia.
Joku kysyi multa että miks et oo julkaissut mitään kun päästiin ysiltä ja peruskoulusta?. Siksi en ole koska en halunnut julkaista semmosta yli iloista julkaisua. Tietenkin olen iloinen että se vihdoin loppu mutta en voi väittää että viimeiset kolme vuotta olisivat olleet helppoja ja mukavia. Olen kasvanut näiden kolmen vuoden aikana ja olen oppinut pitämään itestäni huolta uudella tavalla. Olen saanut muutaman uuden ystävän jotka ovat kokeneet jotain samaa kanssani. Joskus toivoin että joku muukin saisi kokea tämän kivun mutta nykyään ajattelen ettei kukaan ansaitse tälläistä en edes minä.
Viimeisen kolmen vuoden aikana olen ehkä käynyt puoli vuotta tavallista koulua niin että olen saanut kunnon opetusta ja olen voinut viettää kaikki välkät luokka kavereiden kanssa ja tietäen kaikista tapahtumista ajoissa. Loput reilu kaksi vuotta olen opiskellut eritavalla kuin muut esim. kotona äidin opetuksessa tai nettiperuskoulussa yksin opiskellen suurimman osan ajasta. Viimeiset kaksi vuotta opiskelin käytännössä kaikki lukuaineet nettiperuskoulussa kotona. Kun kerroin että opiskelen netissä monet ajattelivat ja sanoivat että se on varmasti helppoa mutta se on ollut kaikkea muuta kuin helppoa. Niinä harvoina päivinä kun kävin koululla olin siellä enintään neljä tuntia ja lähdin takaisin kotiin vaikka muut jäivät vielä sinne. Muista erossa oleminen oli ehkä se kaikista hankalin asia.
Voin vain kiitää perhettä, sukulaisia ja kavereita jotka ymmärsivät miten hankalaa tämä on minulle kaikin tavoin. Ilman sitä tukemista ja kannustusta en olisi nyt päässyt ysiltä ja peruskoulusta. Kiitos kaikille ❤🙈"
Tekstiä lukeville aikuisille viestimme on, että muistetaanhan kuunnella - ja ennenkaikkea kuulla lasten ja nuorten ääni.
"En ole enää se sama tyttö, joka lähti 2016 syksyllä seiskaluokalle tietämättä mitä seuraavat kolme vuotta tuovat tullessaan. Syysloman jälkeen kaikki ei ollut kunnossa. Joulun alla kaikki paheni. Helmikuussa 2017 se kaikki räjähti mikään ei ollut enää entisensä. Opiskelin äitin kanssa kotona loppu kevään. Itkin melkein joka ilta että haluan muiden kanssa tavallisille tunneille ilman päänsärkyä ja kauheaa yskää mutta se ei ollut mahdollista.
Syksyllä 2017 aloitin 8 luokan nettiperuskoulussa. Jossa opiskelu oli ihan eri asia kun mihin olin tottunut ennen koulussa. Kurssit piti suorittaa johonkin päivään mennessä ja ac tunneille piti mennä tietyyn kellon aikaan. Samaan aikaan kävin koululla muutamia tunteja viikossa kavereiden kanssa. Kaikki tuntui silti raskaalta ja vaikealta. Netissä opiskelu oli ihan outoa ja piti löytää se oma tyyli oppia asiat kun opetusta ei ollut kovin paljon. Keväällä asiat alkoivat sujua mutta samaan aikaan mikään ei sujunut. Pääsin 8 luokan läpi ihan hyvillä arvosanoilla.
Syksyllä 2018 aloitin ison uurastuksen jotta saan kevällä päätötodistuksen. ****n vaikean vuoden jälkeen sain päätötodistuksen. Monessa kohtaa vuotta usko alkoi loppumaan että tuleeko tästä nyt yhtään mitään ja ehdinkö saada kaiken ajoissa valmiiksi. Koska mikään ei ole koskaan helppoa kouluhommien lisäksi kamppailin ahdistuksen kanssa. Kävin tunneilla mutta päähän jäi vain se että taas tuli hitosti tekemistä ei tästä tuu mitään. Tein hommia mutta lisää kertyi koko ajan. Monesti kun "koulupäivän" jälkeen suljin koneen ei mistään tullut mitään kun mietin vain että mitä huomenna pitää tehä ja mitä kaikkea on tekemättä. Käytin samaa konetta myös vapaa-ajalla ja pelkkä koneen avaaminen sai kaikki tekemättömät asiat takaisin mieleen. Koko vuoden jopa lomilla jossain takaraivossani jyskytti ajatus niistä tekemättömistä koulutehtävistä. Toukokuun 10 päivä noin 18.30 sain palautettua viimeisen kurssin ja olin saanut tehtyä kaiken sen mikä huhtikuussa tuntui mahdottomalta. Nyt olen suorittanut ysi luokan ja peruskoulun. Kirjoittaessa en säästynyt kyyneleiltä kun mietin viimeistä kolmea vuotta ja sen tapahtumia.
Joku kysyi multa että miks et oo julkaissut mitään kun päästiin ysiltä ja peruskoulusta?. Siksi en ole koska en halunnut julkaista semmosta yli iloista julkaisua. Tietenkin olen iloinen että se vihdoin loppu mutta en voi väittää että viimeiset kolme vuotta olisivat olleet helppoja ja mukavia. Olen kasvanut näiden kolmen vuoden aikana ja olen oppinut pitämään itestäni huolta uudella tavalla. Olen saanut muutaman uuden ystävän jotka ovat kokeneet jotain samaa kanssani. Joskus toivoin että joku muukin saisi kokea tämän kivun mutta nykyään ajattelen ettei kukaan ansaitse tälläistä en edes minä.
Viimeisen kolmen vuoden aikana olen ehkä käynyt puoli vuotta tavallista koulua niin että olen saanut kunnon opetusta ja olen voinut viettää kaikki välkät luokka kavereiden kanssa ja tietäen kaikista tapahtumista ajoissa. Loput reilu kaksi vuotta olen opiskellut eritavalla kuin muut esim. kotona äidin opetuksessa tai nettiperuskoulussa yksin opiskellen suurimman osan ajasta. Viimeiset kaksi vuotta opiskelin käytännössä kaikki lukuaineet nettiperuskoulussa kotona. Kun kerroin että opiskelen netissä monet ajattelivat ja sanoivat että se on varmasti helppoa mutta se on ollut kaikkea muuta kuin helppoa. Niinä harvoina päivinä kun kävin koululla olin siellä enintään neljä tuntia ja lähdin takaisin kotiin vaikka muut jäivät vielä sinne. Muista erossa oleminen oli ehkä se kaikista hankalin asia.
Voin vain kiitää perhettä, sukulaisia ja kavereita jotka ymmärsivät miten hankalaa tämä on minulle kaikin tavoin. Ilman sitä tukemista ja kannustusta en olisi nyt päässyt ysiltä ja peruskoulusta. Kiitos kaikille ❤🙈"
perjantai 22. maaliskuuta 2019
Vihaisen äidin mietteitä, osa 4: Vaalit lähestyvät
Eduskuntavaalit 2019 ja monta hienoa kampanjaa ehdokkailla käynnissä. Ehdokkaat ovat antaneet sisäilmalupauksen ja ovat mukana Anna ääni lapselle -kampanjassa. Kovasti myös kampanjoidaan #koulutusratkaisee hengessä.
Mutta vaalitenteissä en kuule puhetta koulujen sisäilmaongelmista ja niiden vaikutuksesta opetukseen. Jos sisäilmasta puhutaan niin puhutaan rakennuksista, ei ihmisistä, lapsista, meidän tulevaisuudesta.
Kysynkin nyt kaikilta puolueilta ja ehdokkailta, tiedättekö että kun koulussa ilmenee sisäilmaongelma ja lapsi ei oireiltaan pysty käymään koulussa, niin ei ole olemassa mitään valtakunnallista ohjeistusta miten lapsen ja nuoren opetus järjestetään. Opetusjärjestelyt ovat täysin kunta- ja koulukohtaisia, jopa perhekohtaisia, riippuen miten aktiivisia oppilaan vanhemmat jaksavat lapsen sairastelun ja arjen keskellä olla.
Terve koulua käyvä yläasteikäinen nuori saa opetusta n.30h/vko mutta koulun sisäilmasta sairastunut lapsi saa erityisen tuen järjestelyin 0-10h/vko kunnasta ja koulusta riippuen. Näitä lapsia on satoja, ellei tuhansia. Jo pelkkä koulun huono sisäilma tutkitusti heikentää oppimistuloksia, saati jos koulun jälkeen lapsi oksentaa, hänen särkee päätä tai on kuumeessa ja nukkuu huonovointisena illan niin miten hän pystyy tekemään läksyt ja oppimaan sairaana?
Saavatko nämä lapset riittävät opit ja valmiudet tulevaisuutta ja jatko-opintoja ajatellen?
Hyvät puolueet ja eduskuntavaaliehdokkaat, olisiko aika tarttua asiaan? Annamari Karhu, vihainen äiti
Mutta vaalitenteissä en kuule puhetta koulujen sisäilmaongelmista ja niiden vaikutuksesta opetukseen. Jos sisäilmasta puhutaan niin puhutaan rakennuksista, ei ihmisistä, lapsista, meidän tulevaisuudesta.
Kysynkin nyt kaikilta puolueilta ja ehdokkailta, tiedättekö että kun koulussa ilmenee sisäilmaongelma ja lapsi ei oireiltaan pysty käymään koulussa, niin ei ole olemassa mitään valtakunnallista ohjeistusta miten lapsen ja nuoren opetus järjestetään. Opetusjärjestelyt ovat täysin kunta- ja koulukohtaisia, jopa perhekohtaisia, riippuen miten aktiivisia oppilaan vanhemmat jaksavat lapsen sairastelun ja arjen keskellä olla.
Terve koulua käyvä yläasteikäinen nuori saa opetusta n.30h/vko mutta koulun sisäilmasta sairastunut lapsi saa erityisen tuen järjestelyin 0-10h/vko kunnasta ja koulusta riippuen. Näitä lapsia on satoja, ellei tuhansia. Jo pelkkä koulun huono sisäilma tutkitusti heikentää oppimistuloksia, saati jos koulun jälkeen lapsi oksentaa, hänen särkee päätä tai on kuumeessa ja nukkuu huonovointisena illan niin miten hän pystyy tekemään läksyt ja oppimaan sairaana?
Saavatko nämä lapset riittävät opit ja valmiudet tulevaisuutta ja jatko-opintoja ajatellen?
Hyvät puolueet ja eduskuntavaaliehdokkaat, olisiko aika tarttua asiaan? Annamari Karhu, vihainen äiti
tiistai 20. marraskuuta 2018
Lapsen oikeuksien päivä
Tänään 20.11.2018 vietämme lapsen oikeuksien päivää.
Kun lapsen koulussa ilmenee sisäilmaongelma, lapsille kuuluvat kunniakkaat oikeudet eivät valitettavasti toteudu.
Sisäilmasta sairastunut lapsi on usein näkymätön, häntä ei näy oppitunneilla, välitunneilla, koulun juhlissa tai retkillä. Hän on luokan näkymätön, yksinäinen jäsen. Hän opiskelee yksin kotona.
Sisäilmasta sairastuneen lapsen oikeus osallisuuteen ei toteudu. Miten lapsi voisi osallistua yhteiseen tekemiseen, kun koulu sairastuttaa?
On surullista, että sisäilmasta sairastuneet lapset ja nuoret jäävät yksin vailla luokkatovereiden seuraa, yhteisiä kokemuksia, yhdessä oppimista ja yhdessä kasvamista. Lapsi jää oman sosiaalisen ryhmänsä ulkopuolelle. Syrjäytyy.
Huolehditaan, että nämä lapset ja nuoret saavat kokea osallisuutta siinä yhteisössä, jonka arvokkaita jäseniä he ovat!
1. Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle yhdenvertaisesti, myös sisäilmasta sairastuneelle. Lasta ei saa syrjiä mistään syystä.
2. Lapsella on oikeus käydä koulua.
3. Lapsella on oikeus opetukseen jokaisena koulupäivänä terveellisessä ja turvallisessa oppimisympäristössä.
4. Lapsella on oikeus maksuttomaan opetukseen ja koulukirjoihin.
5. Lapsella on oikeus maksuttomaan kouluruokaan.
6. Aikuisten täytyy suojella lasta kaikelta väkivallalta, huonolta kohtelulta ja sairastuttavalta sisäilmalta. Lasta ei saa kohdella välinpitämättömästi.
7. Sairastuneen lapsen täytyy saada hoitoa ja apua. Oikeanlaisella hoidolla taataan lapselle täysipainoinen ja hyvä elämä, joka parantaa lapsen itseluottamusta. Sisäilmasta sairastunutta lasta pitää tukea, jotta hän voi käydä koulussa ja harrastuksissa ja osallistua elämään muiden lasten tavoin.
8. Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä.
torstai 10. toukokuuta 2018
Vierasblogi: SuomiAreenassa parannetaan kouluja
Sisäilmasta on kasvanut merkittävä teema suomalaiseen julkiseen keskusteluun. Tulevan kesän SuomiAreenassa jatketaan keskustelua. Heinäkuussa Porissa järjestettävässä kesän politiikan huipentumassa kivirakentajat järjestävät yhdessä Vihaiset äidit -ryhmän kanssa tilaisuuden.
Kivirakentajat edustavat suomalaista kiviainespohjaista rakentamista. Meille alan työpaikat, reilu kilpailu sekä kivirakentamisen merkitys niin turvallisen, terveellisen kuin kohtuuhintaisen asumisen mahdollistamisessa ovat tärkeitä. Sisäilma kytkeytyy tiiviisti työhömme alan puhetorvena. Haluamme rakentaa ratkaisuhakuista ja faktapohjaista keskustelua sisäilmasta sekä eri toimijoiden vaikutusmahdollisuuksista siihen.
SuomiAreena on tähän tarkoitukseen erinomainen foorumi. Viisipäiväinen tapahtuma, joka järjestetään Porin Jazzien yhteydessä – ja lisäksi tänä vuonna teemaan nasevasti osuen asuntomessujen kanssa rinnakkain, kokoaa yhteen hyvin edustavan otoksen suomalaisia mielipidevaikuttajia. Sen lisäksi 70 000 kävijän joukkoon mahtuu aimo annos aktiivisia kansalaisia.
Tällaisessa ympäristössä yhteistilaisuutemme saavuttaa varmasti juuri oikeita kuulijoita. ”Terve sisäilma on lapsen oikeus - Miten parannetaan sairas koulu?” on keskustelutilaisuutemme otsikko, jonka uskomme virittävän paikallaolijat hedelmälliseen debattiin. Pidämme arvokkaana, että voimme etsiä sisäilmahaasteisiin ratkaisuja yhdessä Vihaiset äidit -ryhmän kanssa. Lastemme oikeus koulutukseen on hyvinvointiyhteiskunnan kulmakiviä.
Onkin kerrassaan hienoa tässä uudenlaisessa yhteistyössä rakentaa paremman sisäilman kouluja suomalaisille lapsille ja nuorille. Yhdessä kivirakentajat ja Vihaiset äidit saavat entistä paremmin äänensä kuuluviin ja rakentavat siltaa ongelmasta ratkaisuihin. Tervetuloa keskustelemaan kanssamme tiistaina 17.7. klo 16 alkaen kauppakeskus BEPOPissa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)