tiistai 18. kesäkuuta 2019

Nuoren mietteitä

Olemme aiemmin julkaisseet tekstejä teemalla "Vihaisen äidin mietteitä". Tällä kertaa jaamme erään nuoren mietteitä opiskelusta koulun sisäilmaongelmien aiheuttamien haasteiden kanssa. Kiitämme kirjoittajaa luvasta jakaa teksti, ja toivotamme valoa sekä terveyttä tulevaan niin tekstin kirjoittajalle kuin kaikille muillekin peruskoulunsa päättäneille nuorille!

Tekstiä lukeville aikuisille viestimme on, että muistetaanhan kuunnella - ja ennenkaikkea kuulla lasten ja nuorten ääni.


"En ole enää se sama tyttö, joka lähti 2016 syksyllä seiskaluokalle tietämättä mitä seuraavat kolme vuotta tuovat tullessaan. Syysloman jälkeen kaikki ei ollut kunnossa. Joulun alla kaikki paheni. Helmikuussa 2017 se kaikki räjähti mikään ei ollut enää entisensä. Opiskelin äitin kanssa kotona loppu kevään. Itkin melkein joka ilta että haluan muiden kanssa tavallisille tunneille ilman päänsärkyä ja kauheaa yskää mutta se ei ollut mahdollista.

Syksyllä 2017 aloitin 8 luokan nettiperuskoulussa. Jossa opiskelu oli ihan eri asia kun mihin olin tottunut ennen koulussa. Kurssit piti suorittaa johonkin päivään mennessä ja ac tunneille piti mennä tietyyn kellon aikaan. Samaan aikaan kävin koululla muutamia tunteja viikossa kavereiden kanssa. Kaikki tuntui silti raskaalta ja vaikealta. Netissä opiskelu oli ihan outoa ja piti löytää se oma tyyli oppia asiat kun opetusta ei ollut kovin paljon. Keväällä asiat alkoivat sujua mutta samaan aikaan mikään ei sujunut. Pääsin 8 luokan läpi ihan hyvillä arvosanoilla.

Syksyllä 2018 aloitin ison uurastuksen jotta saan kevällä päätötodistuksen. ****n vaikean vuoden jälkeen sain päätötodistuksen. Monessa kohtaa vuotta usko alkoi loppumaan että tuleeko tästä nyt yhtään mitään ja ehdinkö saada kaiken ajoissa valmiiksi. Koska mikään ei ole koskaan helppoa kouluhommien lisäksi kamppailin ahdistuksen kanssa. Kävin tunneilla mutta päähän jäi vain se että taas tuli hitosti tekemistä ei tästä tuu mitään. Tein hommia mutta lisää kertyi koko ajan. Monesti kun "koulupäivän" jälkeen suljin koneen ei mistään tullut mitään kun mietin vain että mitä huomenna pitää tehä ja mitä kaikkea on tekemättä. Käytin samaa konetta myös vapaa-ajalla ja pelkkä koneen avaaminen sai kaikki tekemättömät asiat takaisin mieleen. Koko vuoden jopa lomilla jossain takaraivossani jyskytti ajatus niistä tekemättömistä koulutehtävistä. Toukokuun 10 päivä noin 18.30 sain palautettua viimeisen kurssin ja olin saanut tehtyä kaiken sen mikä huhtikuussa tuntui mahdottomalta. Nyt olen suorittanut ysi luokan ja peruskoulun. Kirjoittaessa en säästynyt kyyneleiltä kun mietin viimeistä kolmea vuotta ja sen tapahtumia.

Joku kysyi multa että miks et oo julkaissut mitään kun päästiin ysiltä ja peruskoulusta?. Siksi en ole koska en halunnut julkaista semmosta yli iloista julkaisua. Tietenkin olen iloinen että se vihdoin loppu mutta en voi väittää että viimeiset kolme vuotta olisivat olleet helppoja ja mukavia. Olen kasvanut näiden kolmen vuoden aikana ja olen oppinut pitämään itestäni huolta uudella tavalla. Olen saanut muutaman uuden ystävän jotka ovat kokeneet jotain samaa kanssani. Joskus toivoin että joku muukin saisi kokea tämän kivun mutta nykyään ajattelen ettei kukaan ansaitse tälläistä en edes minä.

Viimeisen kolmen vuoden aikana olen ehkä käynyt puoli vuotta tavallista koulua niin että olen saanut kunnon opetusta ja olen voinut viettää kaikki välkät luokka kavereiden kanssa ja tietäen kaikista tapahtumista ajoissa. Loput reilu kaksi vuotta olen opiskellut eritavalla kuin muut esim. kotona äidin opetuksessa tai nettiperuskoulussa yksin opiskellen suurimman osan ajasta. Viimeiset kaksi vuotta opiskelin käytännössä kaikki lukuaineet nettiperuskoulussa kotona. Kun kerroin että opiskelen netissä monet ajattelivat ja sanoivat että se on varmasti helppoa mutta se on ollut kaikkea muuta kuin helppoa. Niinä harvoina päivinä kun kävin koululla olin siellä enintään neljä tuntia ja lähdin takaisin kotiin vaikka muut jäivät vielä sinne. Muista erossa oleminen oli ehkä se kaikista hankalin asia.

Voin vain kiitää perhettä, sukulaisia ja kavereita jotka ymmärsivät miten hankalaa tämä on minulle kaikin tavoin. Ilman sitä tukemista ja kannustusta en olisi nyt päässyt ysiltä ja peruskoulusta. Kiitos kaikille ❤🙈"



perjantai 22. maaliskuuta 2019

Vihaisen äidin mietteitä, osa 4: Vaalit lähestyvät

Eduskuntavaalit 2019 ja monta hienoa kampanjaa ehdokkailla käynnissä. Ehdokkaat ovat antaneet sisäilmalupauksen ja ovat mukana Anna ääni lapselle -kampanjassa. Kovasti myös kampanjoidaan #koulutusratkaisee hengessä.

Mutta vaalitenteissä en kuule puhetta koulujen sisäilmaongelmista ja niiden vaikutuksesta opetukseen. Jos sisäilmasta puhutaan niin puhutaan rakennuksista, ei ihmisistä, lapsista, meidän tulevaisuudesta.

Kysynkin nyt kaikilta puolueilta ja ehdokkailta, tiedättekö että kun koulussa ilmenee sisäilmaongelma ja lapsi ei oireiltaan pysty käymään koulussa, niin ei ole olemassa mitään valtakunnallista ohjeistusta miten lapsen ja nuoren opetus järjestetään. Opetusjärjestelyt ovat täysin kunta- ja koulukohtaisia, jopa perhekohtaisia, riippuen miten aktiivisia oppilaan vanhemmat jaksavat lapsen sairastelun ja arjen keskellä olla.

Terve koulua käyvä yläasteikäinen nuori saa opetusta n.30h/vko mutta koulun sisäilmasta sairastunut lapsi saa erityisen tuen järjestelyin 0-10h/vko kunnasta ja koulusta riippuen. Näitä lapsia on satoja, ellei tuhansia. Jo pelkkä koulun huono sisäilma tutkitusti heikentää oppimistuloksia, saati jos koulun jälkeen lapsi oksentaa, hänen särkee päätä tai on kuumeessa ja nukkuu huonovointisena illan niin miten hän pystyy tekemään läksyt ja oppimaan sairaana?

Saavatko nämä lapset riittävät opit ja valmiudet tulevaisuutta ja jatko-opintoja ajatellen?

Hyvät puolueet ja eduskuntavaaliehdokkaat, olisiko aika tarttua asiaan? Annamari Karhu, vihainen
äiti

tiistai 20. marraskuuta 2018

Lapsen oikeuksien päivä

Tänään 20.11.2018 vietämme lapsen oikeuksien päivää.
Kun lapsen koulussa ilmenee sisäilmaongelma, lapsille kuuluvat kunniakkaat oikeudet eivät valitettavasti toteudu.
Sisäilmasta sairastunut lapsi on usein näkymätön, häntä ei näy oppitunneilla, välitunneilla, koulun juhlissa tai retkillä. Hän on luokan näkymätön, yksinäinen jäsen. Hän opiskelee yksin kotona.
Sisäilmasta sairastuneen lapsen oikeus osallisuuteen ei toteudu. Miten lapsi voisi osallistua yhteiseen tekemiseen, kun koulu sairastuttaa?
On surullista, että sisäilmasta sairastuneet lapset ja nuoret jäävät yksin vailla luokkatovereiden seuraa, yhteisiä kokemuksia, yhdessä oppimista ja yhdessä kasvamista. Lapsi jää oman sosiaalisen ryhmänsä ulkopuolelle. Syrjäytyy.
Huolehditaan, että nämä lapset ja nuoret saavat kokea osallisuutta siinä yhteisössä, jonka arvokkaita jäseniä he ovat!

1. Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle yhdenvertaisesti, myös sisäilmasta sairastuneelle. Lasta ei saa syrjiä mistään syystä.

2. Lapsella on oikeus käydä koulua. 

3. Lapsella on oikeus opetukseen jokaisena koulupäivänä terveellisessä ja turvallisessa oppimisympäristössä.

4. Lapsella on oikeus maksuttomaan opetukseen ja koulukirjoihin. 

5. Lapsella on oikeus maksuttomaan kouluruokaan.

6. Aikuisten täytyy suojella lasta kaikelta väkivallalta, huonolta kohtelulta ja sairastuttavalta sisäilmalta. Lasta ei saa kohdella välinpitämättömästi.

7. Sairastuneen lapsen täytyy saada hoitoa ja apua. Oikeanlaisella hoidolla taataan lapselle täysipainoinen ja hyvä elämä, joka parantaa lapsen itseluottamusta. Sisäilmasta sairastunutta lasta pitää tukea, jotta hän voi käydä koulussa ja harrastuksissa ja osallistua elämään muiden lasten tavoin.

8. Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä.



torstai 10. toukokuuta 2018

Vierasblogi: SuomiAreenassa parannetaan kouluja

Sisäilmasta on kasvanut merkittävä teema suomalaiseen julkiseen keskusteluun. Tulevan kesän SuomiAreenassa jatketaan keskustelua. Heinäkuussa Porissa järjestettävässä kesän politiikan huipentumassa kivirakentajat järjestävät yhdessä Vihaiset äidit -ryhmän kanssa tilaisuuden.

Kivirakentajat edustavat suomalaista kiviainespohjaista rakentamista. Meille alan työpaikat, reilu kilpailu sekä kivirakentamisen merkitys niin turvallisen, terveellisen kuin kohtuuhintaisen asumisen mahdollistamisessa ovat tärkeitä. Sisäilma kytkeytyy tiiviisti työhömme alan puhetorvena. Haluamme rakentaa ratkaisuhakuista ja faktapohjaista keskustelua sisäilmasta sekä eri toimijoiden vaikutusmahdollisuuksista siihen.

SuomiAreena on tähän tarkoitukseen erinomainen foorumi. Viisipäiväinen tapahtuma, joka järjestetään Porin Jazzien yhteydessä – ja lisäksi tänä vuonna teemaan nasevasti osuen asuntomessujen kanssa rinnakkain, kokoaa yhteen hyvin edustavan otoksen suomalaisia mielipidevaikuttajia. Sen lisäksi 70 000 kävijän joukkoon mahtuu aimo annos aktiivisia kansalaisia.

Tällaisessa ympäristössä yhteistilaisuutemme saavuttaa varmasti juuri oikeita kuulijoita. ”Terve sisäilma on lapsen oikeus - Miten parannetaan sairas koulu?” on keskustelutilaisuutemme otsikko, jonka uskomme virittävän paikallaolijat hedelmälliseen debattiin. Pidämme arvokkaana, että voimme etsiä sisäilmahaasteisiin ratkaisuja yhdessä Vihaiset äidit -ryhmän kanssa. Lastemme oikeus koulutukseen on hyvinvointiyhteiskunnan kulmakiviä.

Onkin kerrassaan hienoa tässä uudenlaisessa yhteistyössä rakentaa paremman sisäilman kouluja suomalaisille lapsille ja nuorille. Yhdessä kivirakentajat ja Vihaiset äidit saavat entistä paremmin äänensä kuuluviin ja rakentavat siltaa ongelmasta ratkaisuihin. Tervetuloa keskustelemaan kanssamme tiistaina 17.7. klo 16 alkaen kauppakeskus BEPOPissa!

Kivirakentajat Jussi Mattila ja Tiina Kaskiaro
www.kivifaktaa.fi



perjantai 19. tammikuuta 2018

Minun ajatuksiani: Lasten tietoinen sairastuttaminen menee todellakin tunteisiin

“Hieman taustaa. Oma lapsi on sairastanut sisäilmaongelmien vuoksi nyt kahdessa eri koulussa. Koulua vaihdettiin lopulta tänä syksynä. Vakavammin oireet alkoivat syksyllä 2016. Silloin poissaoloja kertyi noin 6 viikkoa. Tänä syksynä oireet alkoivat oireettoman kesän jälkeen heti koulun alkaessa taas uudelleen. Koulunkäynti vanhassa koulussa ei ollut enää mahdollista, kun koulussa ei voinut olla paria tuntia pidempää sairastumatta. Poika oli hetken myös kotikoulussa. Oli hyvin hankalaa löytää koulua joka ei olisi ongelmainen. Lopulta valitsimme viimeeksi remontoidun lähikoulun. Viereinen koulu, jossa uudesta koulusta käydään ruokailemassa, on todettu tutkimuksissa sisäilmaongelmaiseksi noin vuosi sitten. Koulu jossa ruokailu tapahtuu, tullaan purkamaan ja sen tilalle rakennetaan uusi koulukeskus. Tänäkin syksynä poissaoloja on kertynyt yli 6 viikkoa. Tekstissä esiintyvä Linnala on pojan vanha koulu ja Kosken koulu uusi koulu.

Tämä blogikirjoitus on lyhennelmä kirjoittamastani viestistä muutamille kaupungin päättäjille ja virkamiehille.

Lasten tietoinen sairastuttaminen menee todellakin tunteisiin

Ei ole ilo palata näiden kirjoitusten pariin. Yleensä se tarkoittaa sitä, että oma lapsi on sairastunut kaupungin, tarkemmin sanottuna koulun tiloissa.

Voin jo alkuun luvata, että kyllä, nyt asia meni todellakin tunteisiin. Silloin kun kaupungin eli koulun tilojen kunnon seurauksena lapsi käy nukkumaan oksennusastian kanssa ties kuinka monennen kerran, niin kyllä, se menee tunteisiin. Oman lapsen terveyden kanssa leikkiminen, se menee tunteisiin. Väheksyvät kirjoitukset koulujen tiloista, se menee tunteisiin. Se todella menee tunteisiin.

Kysyisipä joku joskus, miten voimme auttaa? Miten voimme saada tämän järjettömyyden loppumaan? Loman jälkeen meni tunteisiin, että lapsi sairastui taas, heti. Olikohan kenellekään tullut mieleen, että koulun tilat olisi hyvä tuulettaa erityisen hyvin loman jälkeen? Näköjään ei. Ennemmin laitetaan kaikki ilmanvaihto pois loman ajaksi jotta “voidaan säästää rahaa”. Tai sitten sädesienikasvustot tai muut ongelmat ovat vaan todella lähteneet käsistä siellä.

Mikä tämän kirjoituksen kirvoitti? Joululoma loppui juuri. Meillä oli terve ja iloinen poika koko loman ajan. Koulu alkoi tänään. Kotiin tuli väsynyt ja huonosti voiva lapsi. Päänsärky oli alkanut välittömästi ruokalassa. Siellä oli kuulemma todella tunkkainen ja huono ilma. Sen verran on kokemusta asiasta jo, että poikakin sanoi, että oli poikkeuksellisen huono ilma. Poikkeuksellisesti myös poika oli viettänyt siellä pidempään kuin normaalisti (peräti puoli tuntia!) koska ruoka oli ollut hyvää ja heillä oli hyvä keskustelu kavereitten kanssa menossa. Miksi hän ei lähtenyt pois jo aiemmin? Koska hän on vielä pieni poika! Hän halusi olla kavereitten kanssa! Asettaisi pojan todella epätasa-arvoiseen asemaan, jos hänet siirrettäisiin yksin johonkin luokkaan syömään tämän takia. Ruokailu on tarkoitettu sosiaaliseksi tilanteeksi. Siinä ollaan ystävien kanssa ja luodaan ystävyyyssuhteita. Olisiko se teistä kohtuullista, että lapsi eritytetään muista lapsista syömään johonkin erilliseen tilaan? Minusta se ei ole. Miten tämä ratkaistaan?

Sisäilmaongelmainen lapsi joutuu maksamaan tilanteestaan paljon. Häneltä jää pois harrastuksia. Hän voi joutua vaihtamaan koulua ja ystäväpiiriä. Kaverit voivat jäädä, koska sairastelua on paljon. Syrjäytyminen on todellinen uhka. Näitä asioita ei taideta ymmärtää? Kun Imatralla Kosken koulun tilanteen selvittyä sanottiin ”Ettei tilanne ole niin paha, ettei koulua voisi jatkaa vielä yhden lukuvuoden verran” asetettiin tietoisesti lapset eriarvoiseen tilanteeseen. Tämä valinta tehtiin tietoisesti. Oireilevien lasten tilaan suhtauduttiin todella väheksyvästi. Kuinka monta lasta onkaan sairastutettu tällä päätöksellä? Vastuunkantajia ovat he, jotka tätä päätöstä ovat olleet tekemässä.

Linnalan koulun kohdalla tilanne on monta vuotta ollut aivan kamala. Tiedän useita lapsia, jotka ovat siellä vuosien varrella oireilleet. Silti asialle ei tehty mitään. Nytkin väheksyen sanotaan, että kuidut selittävät oireet. Aivan varmasti eivät selitä kaikkia oireita. Meille lastenlääkäri arvioi, että pojan oireet vastaavat sädesienen toksiinien aiheuttamia oireita. Tietääkseni niitä löytyi myös Kosken koululta? Miten Linnalan laajat tutkimukset edistyvät? Joko ruokalan katto- ja seinärakenteet on tutkittu? Sieltä on vesi satanut jopa kaatamalla sisään kun kattoremonttia aiemmin tehtiin. Katto oli auki revittynä ja peittämättä kaatosateessa. Meniköhän rakenteisiin vettä?

Erään opettajan tunnit on siirretty Linnalasta kokonaan moduuleihin, koska opettaja saa niin voimakkaita oireita, että sairastuu välittömästi. Mutta lasten annetaan olla siellä. Koska? Miksi?

En toivo kenellekään tätä kokemusta. On maailman kamalin tilanne nähdä oman lapsen sairastavan. Varsinkin tietäen että TÄMÄ TILANNE OLISI VOITU JA VOIDAAN VÄLTTÄÄ. Jos halutaan ja riittävästi välitetään. Nyt ymmärrys ei ole riittänyt. Eikä taida riittää vieläkään. Tilanne ei tietenkään kosketa pelkästään Imatraa vaan valitettavasti koko Suomea. Toisilla paikkakunnilla asiat on paremmin, toisilla huonommin.

Mitä puolta tästä ei ymmärretä? Epätasa-arvoisuutta. Yksinkertaisuudessaan sisäilmasairas lapsi on täysin eriarvoisessa asemassa muiden lasten kanssa mm. 1) opetuksen, 2) ryhmätöiden, 3) kaverisuhteiden, 4) palkitsemisten (stipendit ja hymypojat/tytöt) 5) liikunta 6) yleinen hyvinvointi ja terveys ja monen muun osalta.

Pojalla sisäliikunta on poissuljettu asia, koska Kosken koulun liikuntasaleissa on todella surkea sisäilma, monet sairastuvat siellä. Siellä on mm. paljon kuituja. Ja silti tilaa vuokrataan edelleen harrastajakäyttöön. Se on ok, että vain ilmoitetaan, että sali on ongelmainen. Miksi tällaista salia saa vielä vuokrata jollekin? Eikö se ole edesvastuutonta? Entä se urheiluseura joka sen vuokraa, miksi siellä hyväksytään, että sisäilmaongelmaiseen saliin voi viedä lapset treenaamaan? Seurauksena lapsilla nenäverenvuotoja ja vanhemmilla hengenahdistusta.

Voisi olla hyvä saada sisäilmasairaat lapset ja päättäjät yhteen tilaan. Lapset voisivat kertoa elämästään. Niistä lukuisista unettomista öistä vaikka kun meinaa oksentaa, eikä saa nukuttua. Tai päätä särkee ja mitään ei oikein jaksa. Tai se suru ja harmitus kun rakas harrastus ja kaverit jäävät kun tilassa ei voi olla ja oksennut meinaa tulla. Nenäverenvuodot. Kutiavat silmät. Astma, et saa henkeä. Käsittämättömät niveloireet. Tukka lähtee kun kilppari oireillee. Lukuisat yöt sairaalassa kun epämääräisiä oireita tutkitaan. Ja lukuisia muita asioita. Vanhempien huoli lastensa tulevaisuudesta.

Mitä tälle asialle voidaan tehdä? Paljon!

Ensimmäinen askel on lopettaa väheksyminen ja lässyttäminen siitä kuinka kurjaa on. Voi voi. Tämä ei ole kurjaa vaan sairasta lasten ja aikuisten terveydellä leikkimistä. Tässä jaetaan pelikortteja tulevaisuuteen. Aika isot panokset ovat kyseessä. Tajuttaisiinpa tämä! Me aikuiset olemme vastuussa. Me teemme lasten tulevaisuuden. Sinä ja minä. Muistetaan päätösten hinta. Joskus se on todella kova. Ehkä vuosien päästä tajutaan kuinka kova, ja voidaan ihmetellä miten välinpitämättömiä ja sokeita ollaankaan oltu.

Terveisin,

Titta Pitman"

Kuva: Vihaiset äidit/arkisto