torstai 3. elokuuta 2017

Opintie syrjäytettynä?

Koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat lisäävät lasten ja nuorten syrjäytymisen riskiä.

Terve sisäilma kuuluu kaikille!


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Sisäilmakapina

Vihaiset äidit järjestivät viime elokuussa mielenosoituksen terveen sisäilman ja lasten oikeuksien puolesta. Teemaa on pyritty pitämään esillä pitkin syksyä ja talvea, ja nyt on seuraavan isomman tilaisuuden aika.

#sisäilmakapina on mielenilmaus terveen sisäilman puolesta. Me Vihaiset äidit olemme edelleen lasten asialla, ja puolustamme heidän oikeuttaan koulunkäyntiin terveellisessä oppimisympäristössä. Tällä kertaa haluamme lisäksi laajentaa kokonaisnäkökulmaa.

Terve sisäilma on jokaisen lapsen oikeus. Se on myös jokaisen aikuisen oikeus; opettajan, siivoojan, palomiehen, poliisin, lähihoitajan, kätilön ja toimistosihteerin oikeus. Kutsummekin mielenilmaukseen eri ammattikuntien edustajia osoittamaan, että jokaisella on oikeus sisäilmaltaan terveelliseen toimintaympäristöön.

Kokoamme paikalle vierailevia puhujia, jotka omasta näkulmastaan käsin käyttävät teemaamme tukevan puheenvuoron. Tule sinäkin paikalle! Voit tulla ihan itseksesi kuuntelemaan asiantuntijapuheenvuoroja. Tai voit koota isomman joukon ammattikuntasi edustajia ja tulla ryhmänä banderollin kanssa puolustamaan oikeuttanne terveelliseen työympäristöön.

Tervetuloa kerääntymään koolle sankoin joukoin #sisäilmakapinaan ja osoittamaan, että terve sisäilma kuuluu kaikille!


Paikalla aihetta tukemassa ovat myös:

Mirja Salkinoja-Salonen, professori emerita

Ulla Siimes, Suomen vanhempainliiton toiminnanjohtaja

Johanna Laisaari, lapsioikeusjuristi, Suomen vanhempainliiton puheenjohtaja

Elina Seitz, kokemusasiantuntija, itse sairastunut ja vihainen äiti

Tiina Tuomela, lastentautien erikoislääkäri, lääketieteen ja kirurgian tohtori

Ville Valtonen, professori, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri

Minna Pitkäniemi / Katja Pulkkinen, Homepakolaiset ry

Sanna Valtonen, Helsingin vanhempainyhdistys

Esa Iivonen, johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka ja lasten oikeudet, Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Annika Rönneberg, kätilö

Eeva-Johanna Eloranta, kansanedustaja, sd, eduskunnan sisäilmatyöryhmän varapuheenjohtaja

Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu



Linkki tapahtuman fb-sivulle:
https://www.facebook.com/events/128506324378951


torstai 11. toukokuuta 2017

Meidän tarina: Ysiluokan kevät

Näin toukokuulla mietin yläkoululaisen kulunutta vuotta ja koko yläasteaikaa. Seiskaluokalla alkanutta sairastelukierrettä, kuumetta, flunssaa, väsymystä, vetämättömyyttä. Vitamiinien puutetta lisäravinteista huolimatta. Kalpeutta ja apeutta. Lomia, joiden aikana oireet ovat olleet poissa tai paljon vähäisemmät.

Kulunutta seitsemää kuukautta, joiden aikana korvat ovat särkeneet koko ajan. Välillä kipu lieventynyt, roihahtaakseen taas koulussa pahemmaksi. Nenäsuihkeita, särkylääkkeitä, koululääkärin suosittelemia allergialääkkeitä vaikka ei ole mitään todettuja allergioita. Jotta sisäilmasta aiheutuvat oireet lievittyisivät. Lääkärikäyntejä, oireita joihin ei löydy helpotusta eikä ratkaisua. Korvalääkärin toteamusta; todennäköisesti särky hellittää vasta kun koulu loppuu.

Loputonta pitkitystaistelua koulun kanssa koulun sisäilmasta, tehdyistä tutkimuksista, raporttien saamisesta,yhteyden saamisesta sisäilmatyöryhmään, sen viestin viemistä eteenpäin että ilmanvaihtoa ei saisi pitää suljettuna. Tietoa, jota ei saa, ei anneta ja joka ei kulje. Samaan aikaan nuoret oireilevat, altistuvat ja sairastelevat. Kumpi on tärkeämpää, koulun maine vai tilojen käyttäjien terveys?

Miksi asiat etenevät niin äärettömän hitaasti, kun mekin olemme tuoneet asioita esille jo 7- luokasta asti? Miten monen pitää menettää terveytensä, ennen kuin asiat otetaan tosissaan, ja peittely, vähättely ja pitkittäminen loppuu?

Tässä tapauksessa ei yhtään lohduta se, että koulua on jäljellä enää muutama viikko. Ei, koska syksyllä toinen aloittaa samassa koulussa yläasteen. Miten kauan tällä kertaa menee, ennen kuin oireilu alkaa, meneekö koulun tutkimiseen, ihmettelyyn ja kummasteluun hänenkin yläasteaikansa?

Milloin, ja miten tämä nuorten altistaminen ja terveyden vaarantaminen päättyy?

Kuuleeko Suomi, välittääkö kukaan?


"Murheellinen äiti"



keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Miltä sisäilmaongelmat näyttävät?

Viihtyisitkö sinä työpaikallasi, jos se saisi aikaan tällaista jälkeä?
Panostaisitko työsi laatuun, jos saisit palkaksi kipeät nivelet ja ihottuman?
Jaksaisitko keskittyä koko työpäivän ajan, jos sinua huimaisi ja henkeä ahdistaisi?

Lapset reagoivat mm. edellä kuvatuilla oireilla koulujen sekä päiväkotien sairaaseen sisäilmaan. Tätä ei voida ohittaa olankohautuksella, vaan lastemme "työympäristö" tulee saattaa asianmukaiseen kuntoon ja heille tulee järjestää puhtaammat tilat toisaalla, kunnes riittävät korjaukset on tehty. Sisäilmasta oireilevilla lapsilla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet päivähoitoon ja koulunkäyntiin. Ja ennen kaikkea: lasten oireet tulee huomata, eikä niitä saa vähätellä!

Vastuu lasten terveestä tulevaisuudesta on meillä aikuisilla.
Kannetaanhan vastuumme!



tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kysymyksiä kuntavaaliehdokkaille

"Homekoulut" ovat tapetilla. Aihe puhuttaa erityisen paljon nyt vaalien alla, ja toivomme tietysti itse kukin näkevämme vaalien jälkeen, kun puheissa esiin tulleet asiat siirtyvät käytäntöön.

Homekoulukeskustelun käydessä kiivaana me Vihaiset äidit haluamme nostaa esiin näkökulman, joka saa huomattavasti vähemmän sijaa keskustelussa kuin korjaustavat ja -budjetit. Itse asiassa kyseessä ei ole vain näkökulma, vaan koko keskustelun todellinen päähenkilö: lapsi.

Lapset eivät voi odottaa "tyhjiössä" byrokratian hitaiden rattaiden pyörimistä. Heidän koulunkäyntinsä ei voi odottaa virkamiesten kompromissia rakennusten korjauksista ja budjeteista. Jokaisella lapsella on oikeus käydä koulua nyt.

Toivomme enemmän keskustelua sisäilmasta oireilevien tai sairastuneiden lasten koulunkäynnin järjestämisestä. Tämän keskustelun herättelemiseksi laadimme muutamia kuntavaaliehdokkaille suunnattuja kysymyksiä.

Sinäkin voit auttaa kysymysten jakamisessa ja keskustelun herättämisessä - olisi hienoa nähdä tätä kuvaa jaettavan sosiaalisessa mediassa mahdollisimman paljon! Voit lähettää kuvan keskustelunherättäjänä suoraan omalle ehdokkaallesi; twiitata sen paikallisille lehdille; jakaa Facebookissa alueellisiin ryhmiin tai vaikka kävellä tulostetun version kanssa seuraavalle vaaliteltalle.

Kiitämme jo etukäteen jokaisesta jaosta!

ps. Sivuamme seuraavat ehdokkaat saavat ilomielin kertoa näkemyksiään esittämiimme kysymyksiin suoraan tämän julkaisun alle kommentoimalla.


torstai 9. maaliskuuta 2017

Minun ajatuksiani: Puheenvuoro Suoraa puhetta sisäilmasta -tilaisuudessa

Eduskunnan pikkuparlamentissa järjestettiin 7.3.17 Suoraa puhetta sisäilmasta -keskustelutilaisuus, jossa puheenvuoron käytti myös Virpi Tolonen, yksi Vihaisista äideistä. Tilaisuudesta mahdollisesti saatava videotallenne jaetaan tällä sivulla myöhemmin. Ohessa Virpin puheenvuoro - kiitos Virpi sanoistasi, joita olit lasten puolesta puhumassa!


"Kiitos kutsusta tilaisuuteen.

Olen tänään puhumassa lasten puolesta. Äitinä. Olemme taistelleet kahden lapsemme terveydellisistä ja opetuksellisista oikeuksista jo viisi vuotta. Mainittakoon heti, että vanhemmalla lapsella on sädesienien aiheuttamia jälkiä keuhkoissa, sekä molemmilla lapsilla todettu homesairaus ja monikemikaaliyliherkkyys.

Vanhemman lapsen toipuminen lähes oireettomaksi kesti kaksi vuotta ja tämä edellytti totaalista altistusten välttämistä. Emme kuitenkaan tiedä, mikä keuhkojen todellinen tila on ilman asianmukaisia tutkimuksia. Häneltä on poissuljettu jo kolmesti astma ja allergiat.

Lapsen keuhko-oireilu jatkuu ja yksinomaan HRCT kuvien löydökset olisivat olleet akuuttivaiheessa riittävä peruste saada vaatimamme tutkimukset myös keuhkorakkuloiden osalta. Näin ei kuitenkaan toimittu vaan lapsemme on kirjattu hoitosuhteesta toistuvasti ulos, vaikka Majvik II -suositus ohjaa kosteusvaurioihin liittyvien oireiden selvittelyssä.

Hetki sitten vuosien taistelun jälkeen lääkäri myönsi, että lapsella on mahdollisesti ollut alveoliitti 13-vuotiaana. Nyt hän on 17. Lapsemme on nyt siis kuudennella lähetteellä allergiasairaalassa tutkittavana, eivätkä tutkimukset edelleenkään etene. Tutkimuksia ei tehdä, koska syy-yhteyden näyttö meni ajallisesti ohi. Onko tämä toiminta kansantaloudellisesti ja terveydellisesti järkevää sisäilmasta sairastuneiden potilaiden kohdalla?

Elämme tällä hetkellä sellaisessa Suomessa missä me vanhemmat joudumme varjelemaan lapsiamme viranomaisten, lääkäreiden ja vähättelijöiden toiminnalta. Haemme kuitenkin jatkuvasti apua, vaikka avunpyynnöt päättyvät kanteluiden ja valitusten hylkäämiseen, syrjäytymishuoleen ilman todellisen syyn huomioimista, lastensuojeluilmoituksiin ja psyykkisen sairauden arvioon. Kyse on lapsista jotka ovat sairastuneet aikuisten aiheuttamista laiminlyönneistä, peittelystä ja valehtelusta.

Perusopetus ja terveydenhoito on jokaisen lapsen perustuslaillinen oikeus. Ei ole mitään lakia, joka estää auttamasta. Vai onko? Oppivelvollisuus jätetään vanhempien vastuulle, mutta eikö opetusvelvollisuus kuulu kouluille?

Maassamme kasvaa uhkaavasti syrjäytyneiden nuorten joukko, jotka jäävät ilman peruskoulun päättötodistusta. He tipahtavat yhteiskuntamme ulkopuolelle ilman mitään turvaa. Mitkä ovat heidän oikeutensa tässä tilanteessa?

Nuorempi peruskouluikäinen lapsemme on ollut kotona ilman perusopetusta, terveydenhoitoa ja ihmisoikeuksia jo lähes kaksi vuotta. Myös hänet on kirjattu ulos hoitosuhteesta astman poissulkemisen jälkeen. Hän odottaa, että hänen sairautensa tunnistetaan ja tunnustetaan. Hän odottaa saavansa Yk:n lasten oikeuksien mukaisen kohtelun yhdenvertaisena, sekä eettisten periaatteiden mukaisen hoidon. Hoidon ja tutkimukset, jotka kattavat muunkin, kuin astman.

Hän haluaa juuri nyt ainoastaan peruskoulun päättötodistuksen, joka olisi yhteistyöllä helposti järjestettävissä. Vanhempi lapsemme sai koulun antamaa kotiopetusta 8:lla ja 9:llä vuosiluokalla. Tämä ratkaisu syntyi yhden lukuvuoden aiheuttamasta rajusta sairastelusta ja noin 500 poissaolotunnin jälkeen. Koulun ja vanhempien yhteistyöllä nuori sai siis peruskoulun päättötodistuksen ajallaan.

Nyt tätä mahdollisuutta ei nuoremmalle lapselle myönnetä ja ainut perustelu koululta tähän eriarvoisuuteen on että ”rehtori katuu vanhemmalle lapselle myönnettyä sairaan lapsen kotiopetusta".
Samassa tilanteessa olevia lapsia on maassamme paljon. Lapseni ovat tavallisia, nuoria joiden oikeuksia, turvallisuutta ja terveyttä eivät riko vanhemmat, läheiset tai toisen valtion vihollinen. Näiden lasten oikeuksia, turvallisuutta ja terveyttä rikkoo epäeettinen toiminta, ilman järjellistä selitystä. Miksi?

Nämä lapset ovat omassa kotimaassaan järjestelmän vihollisia vaatiessaan perustuslaillisia oikeuksiaan, sekä yk:n lasten oikeuksia. Nämä lapset ovat sisäilmasodan lapsiuhreja. He ovat sisäilmasta vakavasti sairastuneita, täysin syyttömiä ja viattomia.

Kenelle kuuluu vastuu lasten terveyden menetyksestä? Kuka ottaa vastuun ja päättää tämän vuosikymmeniä kestäneen potilaiden heitteelle jätön? Nyt myös pienten puolustuskyvyttömien lasten.

Vaadin kansalaisena ja äitinä näiden lasten puolesta käypä hoito suositusten uudelleen tarkastelua, sillä sen sisältö ei vastaa jo olemassa olevaa näyttöä sairaan sisäilman aiheuttamista, jopa henkeä vaarantavista vaikutuksista. Minne on kadonnut jo tutkittu tieto? Miten on mahdollista, ettei riittävää näyttöä ole? Kenen etua palvelee olla auttamatta näitä syyttöminä sairastuneita potilaita?

Vaadin hallitustamme ja kuntien päättäjiä katsomaan totuutta silmiin, katsomaan näitä viattomia lapsia, sillä nykyisellä toiminnalla heiltä viedään viimeinenkin tulevaisuuden toivo. Heiltä on jo viety osa lapsuudesta ja nuoruudesta. Tämä ihmisyyden ja lapsuuden riisto on lopetettava ja sisäilmasirkuksen aiheuttajat asetettava vastuuseen.

Hallituksen on yhdessä kuntien kanssa ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin. Lapset ovat yhteiskuntamme tärkein pääoma, ja siksi kysynkin, onko tällä maalla varaa menettää heidät? Minne on kadonnut inhimillisyys, ihmisyys ja oman kansan nöyrä kunnioittaminen. Tämä tilanne on mielestäni häpeä 100 vuotta täyttävälle Suomelle."

kuva: Mats Kangas / Vihaisten äitien arkisto



keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Minun ajatuksiani: Vihaisen äidin mietteitä, osa 2

Luin tämän uutisen ja että minua taas sieppaa!!!

Alkuperäinen uutinen: Korjataanko homekoulut? Puolueiden puheenjohtajat vastasivat (ESS 4.3.2017)

Kuntavaalien alla kovasti luvataan laittaa homekoulut kuntoon. Lauantain 4.3.2107 kuntavaalipaneelissa Lahdessa puhuttiin muun muassa koulujen mittavista sisäilmaongelmista.

"Uusien, sisäilmaongelmaisten koulujen asiaakin on jo viety eteenpäin. Hallitus on päättänyt tehdä selvityksen, joka käsittelee sitä, mitä julkiselle rakentamiselle voidaan tehdä, että lisäongelmilta vältytään."

Ja taas selvitetään, näitä selvityksiä ja puheita rakennuksista, korjauksista jne riittää. Mutta koska puhutaan ihmisistä, lapsista. Miten turvataan lasten opetus ja terveys näissä sairaissa kouluissa? Ongelmat ovat aivan varmasti päättäjien tiedossa, kyllä hekin varmasti uutisia lukevat. Kukaan ei puhu näistä meidän arkea koskettavista asioista. Meidän lapset tarvitsevat opetusta nyt, ei sitten kun rakennukset joskus on kunnossa. Ei kaksikymppisenä enää kuulu suorittaa peruskoulua. nubmk,jo

Hyvät Suomen kansanedustajat, ministerit ja puolueiden puheenjohtajat!
kuva: Vihaisten äitien
arkistosta

Hallituksen tulisi kiireesti puheiden ja selvitysten sijaan järjestää sairaiden lasten perusopetus kuntoon. Nämä lapset ovat Suomen tulevaisuus, peruskoulun suorittaminen on heidän oikeutensa ja avain tulevaisuuteen. He maksavat terveinä ja koulutettuina Sinunkin eläkkeesi. Meillä ei ole varaa syrjäyttää yhtään lasta!

Näin vaalien alla kaikki puolueet ovat yhtä mieltä, että homekoulut on laitettava kuntoon. Miksi tämä ei näy paikallisella tasolla? Puolueethan näissä paikallisissa valtuustoissa toimivat, eikä tieto ole kulkenut paikallistasolle asti? Miksi me vanhemmat joudumme eri paikkakunnilla taistelemaan lastemme terveyden, opetuksen ja oikeuksien puolesta?

Annamari Karhu, vihainen äiti

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Tapahtumakalenteri

Löydät tästä kalenterista Vihaisten äitien tietoon tulleita sisäilma-aiheisia tilaisuuksia, joita eri tahot järjestävät keväällä 2017. Tapahtumapäivää klikkaamalla pääset lisätietoihin, mistä löytyy myös linkki ko. tilaisuuden facebook-sivulle.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Hei me vaikutetaan! - kuntalaisaloitteita useissa kunnissa

Vihaiset äidit -ryhmä aloitti yhteistyönsä järjestämällä mielenosoituksen terveen sisäilman ja lasten oikeuksien puolesta 6.9.2016 Helsingin Kansalaistorilla. Mielenosoituksen jälkeen Vihaisten äitien toimesta on kirjoitettu TOP5 - vaatimuslista valtion ja kuntien päättäjille; keskusteltu lapsiasiavaltuutetun kanssa; järjestetty hiljainen kynttilämielenosoitus; toteutettu joulukalenteri ja perustettu Vihaiset äidit - keskusteluryhmä sisäilma-asioista kiinnostuneille vanhemmille ja muille lasten läheisille. Taustalla on lisäksi jatkuvasti pientä tai suurempaa kuhinaa uusien suunnitelmien parissa. Vihaisten äitien facebook-sivu on kerännyt uusia tykkääjiä ja seuraajia tasaisesti pitkin syksyä ja kevättä.

Viimeisimpänä tempauksena Vihaiset äidit ovat tehneet kuntalaisaloitteita, joilla halutaan herättää keskustelua koulujen sisäilmaongelmiin puuttumisen tärkeydestä, sekä parantaa sisäilmasta sairastuneiden lasten oikeuksia ja mahdollisuutta koulunkäyntiin sairastumisesta huolimatta. Ensimmäinen kuntalaisaloite syntyi Keravalla kahden toimeliaan äidin yhteistyönä. Tämän jälkeen aloitteita on julkaistu myös HelsingissäSalossaEspoossaVantaalla ja Tuusulassa. (Lisäys 8.3.17 Katso myös tekstin lopusta päivittyvä lista aloitteista!)

Aloitteet tähtäävät valtuustokäsittelyyn, ja tämän toteutumiseksi aloitteen taakse tarvitaan vähintään 2% kunnan äänioikeutetuista. Kannustammekin jokaista sisäilma-asioista ja lasten turvallisesta oppimisympäristöstä sekä terveellisestä tulevaisuudesta kiinnostunutta osallistumaan allekirjoittamalla oman kuntansa aloitteen ja jakamaan tietoa aloitteista mahdollisimman laajalti. Mikäli haluaisit ajaa asiaa kotikunnassasi, josta ei vielä löydy omaa kuntalaisaloitetta, kannustamme tekemään sellaisen! Tässä kirjoituksessa esiteltyjen aloitteiden tekstejä saa lainata myös uusien aloitteiden pohjaksi. Vihaiset äidit jakavat ilomielin tästä aiheesta tehtyjä aloitteita fb-sivullaan sekä tällä blogisivulla.

Pääset kuhunkin aloitteeseen klikkaamalla yllä haluamasi kunnan nimeä. Lisäksi voit seurata nimien kertymistä blogin etusivun alareunassa näkyvistä kuvakkeista (vain internetversio).

Tervetuloa mukaan vaikuttamaan!

Kuva: Ari Vähä-Erkkilä/Vihaisten äitien arkisto

Kerava: https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/3469
Helsinki: https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/3590
Salo: https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/3610
Espoo: https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/3639
Vantaa: https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/3656
Tuusula: https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/3665

Akaa: https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/3525
Vihti: https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/3876

tiistai 7. helmikuuta 2017

Minun ajatuksiani: Vihaisen äidin mietteitä

On täydellistä järjen köyhyyttä sairastuttaa lapsemme sairaasta sisäilmasta päiväkodeissa ja kouluissa. On täysin kiistatonta, että eri syistä johtuvat sisäilmaongelmat sairastuttavat lapsemme, tulevaisuutemme.

Lääkärit pyörittelevät näitä lapsia tutkimuksista toiseen, kummastelevat ja hämmästelevät. Oireiden syytä ei vaan löydy. Ettekö te lääkärit tajua, että emme juoksuta lapsiamme huvikseen lääkärissä?

Kun lapsi ei oireiltaan kykene menemään kouluun, koulu tai lääkäri tekee lastensuojeluilmoituksen tai lähetteen psykiatrille. Lasta sitten pyöritellään järjestelmässä oikein olan takaa.

Lastensuojelu ei pysty parantamaan lasta eikä järjestämään opetusta. Psykiatria ei pysty poistamaan yskää, nuhaa, päänsärkyä, keuhkotulehduksia. Mutta mikä avuksi?

Ei, lapselle ei järjestetä joustavasti opetusta. Lapsi pitää sijoittaa tukitoimenpiteenä perhekotiin tai ottaa psykiatriselle osastolle hoitoon.

Samaan aikaan media uutisoi
-peruskoulun päästötodistuksia vailla olevat nuoret lisääntyy
-lastensuojelun kulut lisääntyy
-erikoissairaanhoidon kulut lisääntyy
-perusopetusta uudistetaan 90 miljoonalla
-oppimmistulokset heikentyy homekouluissa
-nuorten syrjäytyminen lisääntyy

Eikö kukaan nyt oikeasti tajua miten kalliiksi yhteiskunnallemme nämä sisäilmasta sairastuneet lapset tulevat? Eikö yksinkertaisinta ja halvinta olisi loppupeleissä järjestää lapsillemme, tulevaisuudellemme terveet opiskelumahdollisuudet?

Perusopetuslaki sanoo, että lapsella on oikeus opetukseen jokaisena koulupäivänä. Opetuslaki sanoo, että lapsella on oikeus turvalliseen ja terveelliseen oppimisympäristöön. Terveydensuojelulaki sanoo että terveyden vaarantaminen on rikos. Miksei Suomessa noudateta lakeja?

Sairaasta sisäilmasta sairastuneet lapset ovat täysin lainsuojattomia Suomessa. Piste!

Annamari Karhu, vihainen äiti

maanantai 6. helmikuuta 2017

Meidän tarina: Sisäilmaongelmista

Syksyllä 2011 poikani kärsi pitkittyneestä ”flunssasta”. Oireet alkoivat aina koulussa tiistain aikoihin ja hellittivät viikonloppuna – lihaskipuja, kurkkukipuja, päänsärkyä ja huonovointisuutta. Hän sai sitten astmankin. Koululla onneksi suhtauduttiin todella hyvin – kun hän ei voinut olla samassa opetustilassa muiden kanssa, hänelle järjestyi erillinen tila ja kouluavustaja sinne, lisäksi kaveri tuli aina välillä tekemään hänen kanssaan paritehtäviä. Hän kävi läpi useita tiloja löytääkseen ne tilat, joissa oireita tulee, ja toisaalta ne tilat, joissa pystyy olemaan. Hän käytti kortisoni-nenäsuihketta jonkin aikaa, kunnes tuli sille yliherkäksi.

Koskaan ei tiennyt, minkälaisia oireita tulisi milloinkin, harrastukset täytyi jättää, koska niiden harjoitukset pidettiin kouluissa ja muissa rakennuksissa, joissa poika sai oireita. Oireet olivat todella kovia: hirveä kurkkukipu joka tuntui tukehduttavalta, kova väsymys, outo ”sekava” olo, voimakkaat pää- ja lihaskivut. Kävi ilmi, että pahojen rakennusvirheiden takia koulurakennuksessa kärsittiin sisäilmaongelmista.

"Lopulta oli vaikeaa löytää mitään luokkaa, jossa poika olisi voinut olla."

Lopulta oli vaikeaa löytää mitään luokkaa, jossa poika olisi voinut olla. Keväällä 2012 oireet tulivat jo kotonakin eikä ollut mitään tilaa, ei kotia, ei koulua, ei mitään paikkaa, jossa oireita ei olisi ollut. Poika on homeelle altistumisen seurauksena yliherkistynyt tietyille huonekaluille, vaikuttaa siltä että tietyt puuhuonekalujen käsittelyaineet, takan hormin pinta-aineet ja mm. mdf-levyt aiheuttavat altistusta. Sitten poika siirtyi pois omasta huoneestaan nukkumaan pieneen soppeen, jossa ei ole ko. huonekaluja lähellä. Oireet lähes poistuivat silloin kotona, toistaiseksi. Ei ole mahdollista mennä huonekalukauppaan kokeilemaan, minkälaiset huonekalut sopisivat, koska poika saisi niin paljon oireita joistakin huonekaluista ettei pystyisi niiden keskeltä erottamaan hänelle sopivimpia. Ulkona hän viihtyy hyvin.

Koulun yhden siiven remontin valmistuttua hän pystyi olemaan ko. siivessä, ja siitä asti pystyi muutaman luokka-asteen olemaan muun luokan mukana hyvin, muutamia tiloja huomioimatta. Kun hän vältti tiloja, joista sai oireita, hän vähitellen alkoi tervehtyä ja on pystynyt jopa palaamaan tiloihin, joissa ei ennen voinut olla. Paraneminen oli hidasta mutta toisaalta oli mukavaa havaita useiden vuosien aikana selvää etenemistä asiassa. Hän on saanut altistumisen seurauksena monikemikaaliyliherkkyyden, eli saa oireita monenlaisista kemikaaleista ja yhdisteistä, vihkojen pinnoitteista farkkukankaisiin ja hiusväreistä tiettyihin astmalääkkeisiin. Pikkuhiljaa paranemisen myötä hän pystyi esim. käyttämään taas vaatteita, joita ei ennen pystynyt pitämään.


Kuva: M.V./Vihaisten äitien arkisto (kuvan rakennus ei liity tapaukseen)

Kuudennella luokalla pojan luokka siirtyi koulussa peruskorjaamattomiin tiloihin, ja hän alkoi sairastella vähän kerrassaan yhä enemmän ja enemmän, flunssaa ja pahaa väsymystä. Lopulta keväällä koulunkäynnistä ei sairauksien takia tullut enää mitään, hän vain makasi sohvalla lopen uupuneena koulupäivän jälkeen, kärsien myös kovista lihaskivuista. Hän oli sitten kotikoulussa huhti- ja toukokuun. Nyt hän on käynyt Skypen kautta koulun seitsemättä luokkaa lukuaineissa, niistä lähes kaikki koulu on siirtänyt yhteen tiettyyn luokkaan, jossa on kamera. Hän pystyy onneksi käymään kotitalouden, teknisen työn ja musiikin tunneilla, koska ne ovat sellaisessa rakennuksessa, jossa hän ei (juurikaan) oireile. Lisäksi liikunta toimii hyvin, joskus vähän harvemmin se pidetään sisällä sellaisessa liikuntasalissa, missä hän ei pysty olemaan: hän pitää siten lisäksi liikuntapäiväkirjaa liikkumisestaan. Hän on voinut nyt hyvin ja sairastaa harvoin yhtään mitään ja toipuminen on taas selvästi käynnistynyt.

"Joka päivä pelkään, että oireet palaavat entistä pahempina."

On kuin pojalla olisi sairaus tai yliherkkyys, jota ei ”virallisesti” ole olemassa – yliherkkyys joka vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä hän voi elämässään tehdä. Tulevaisuus on avoin: missä poika voi opiskella, työskennellä, asua, elää? Joka päivä pelkään, että oireet palaavat entistä pahempina.

Toisin kuin yleisesti näytetään puhuttavan, sisäilmaongelmissa on kysymys paljon muustakin kuin vain sisäilmaongelmista. Nyt asia esitellään niin, että home aiheuttaa ongelmat. Fundamentaalimpi ongelman aiheuttaja on kuitenkin nykyrakentaminen, jossa käytetään huomattavan vahvoja kemikaaleja ja homeenestoaineita. Kun home sitten tässä ympäristössä valtaa alaa, sen on kehityttävä erittäin toksiseksi voidakseen selviytyä. Ihminen itse aiheuttaa ongelman ja syyttää sitten homeita. Tämä vahvistaa perinteistä vastakkainasettelua ”ihminen vastaan luonto”, jota nykyään paljon vaalitaan.


Eräs ongelmista liittyen sisäilma-asioihin on lääkärikunnassa vallitseva paradigmaattinen ajattelu, jonka mukaan sairaus tulee diagnosoida jollakin lääkärien määrittelemällä ja hyväksymällä tavalla, jonka jälkeen tautia hoidetaan sitä varten valmistetuilla lääkkeillä. Sisäilmaongelmien seurauksena kuitenkin potilaille usein kehittyy ns. monikemikaaliyliherkkyys, jolloin potilas reagoi vaihtelevin oirein vaihteleviin yhdisteisiin ja niiden yhteisvaikutuksiin. Tehokkain hoito on yleensä välttää paikkoja/yhdisteitä, joihin oireilu liittyy, mutta tämä tilanne siirtää vallan lääkäriltä potilaalle, josta tuleekin oman tilansa paras ja ainoa asiantuntija. Lääkärit ja Suomen johtavat asiantuntijat, esim. Työterveyslaitoksella, eivät olekaan suhtautuneet hyvin tähän asiaan, vaan väittävät usein oireilevia potilaita mieleltään sairaiksi. Onhan se helpompaa kuin myöntää, että potilas on paras asiantuntija, eivätkä teolliset lääkkeet ja lääkärien asiantuntemus enää olekaan ratkaisu. Tilanne johtaa siis myös muihin sosiaalisesti vaikeisiin tilanteisiin, kuten lääketeollisuuden merkityksen vähenemiseen – mikä ei tietenkään tyydytä ko. teollisuuden edustajia. Ilmiöllä on erittäin kauaskantoisia ja monipuolisia vaikutuksia koko yhteiskuntamme rakenteisiin, vaikutuksia, jotka ovat jääneet täysin pimentoon nykykeskustelussa.

Asiasta tekee juuri niin vaikean se, miten koko yhteiskuntamme estää sen käsittelyä. Monet sisäilmasairaat voisivat parantua ja toimia hyvinkin täysipainoisina yhteiskunnan jäseninä, kun hyväksyttäisiin, että heidän tapauksessaan on tärkeää tehdä erityisjärjestelyjä. On hyväksyttävä, että ihminen saa nukkua teltassa tai autossa, että hän ei voi mennä tiettyihin tiloihin, ja että hän ei voi käyttää tiettyjä kemikaaleja – ilman että hänet leimataan kummalliseksi. Koko yhteiskuntamme perustuu tiettyihin normeihin – että kulutamme tuotteita, asumme ja elämme tietyllä tavalla. Sisäilmasairaat kyseenalaistavat koko tämän ajattelumallin – meidän tulee hyväksyä se. Ihminen on luonnon osa eikä kestä useita yhdisteitä ja kemikaaleja joita me itse tuotamme, kuten ei luontokaan. Kun sisäilmasairaus näyttää, että näin on, meidän on vaikea hyväksyä tätä – onhan ihminen jo Raamatussa määritelty ”luonnon herraksi”, ei tasavertaiseksi luonnon osaksi.

Ehkä näiden asioiden vuoksi lääkäri alkoi huutaa puhelimessa niin kovasti, kun selitin, ettei lapseni pysty käyttämään hänen määräämäänsä astmalääkettä, koska saa siitä hengitysvaikeuksia monikemikaaliyliherkkyyden takia? Lapsen olisi pitänyt mennä tutkimuksiin, joissa olisi todettu lääkkeen aiheuttamat hengitysvaikeudet, ja jos mitään ei todeta, lääkettä olisi ollut pakko käyttää, tulisi siitä minkälaisia oireita tahansa. Onneksi löytyi toinen lääkäri ja toinen tuote, jota lapsi on pystynyt käyttämään. (Myöhemmin astmatestissä aiemmin suositeltu lääke tosiaan aiheutti objektiivisesti mitattunakin keuhkojen toiminnan huononemista – tulipa sekin sitten osoitettua lopulta näinkin.) Tai ehkä tämä selventää, miksi ”sisäilmaongelmiin erikoistunut” lääkäri allergia- ja astmatestien tekemisen sijaan selitti minulle, että lapseni pitäisi vain rentoutua, koska hänen kurkkunsa ei näytä niin pahalta kuin mitä hänen oireensa kertovat (ei kurkku tietenkään vastaanotolla ollut niin paha, koska oireet tulivat nimenomaan koulussa – mutta astma kehittyi ”rentoutumisesta” tai sen puutteesta huolimatta). Lääkärien on vaikea suhtautua tähän asiaan – se jää usein hoitamatta, eikä sitä oteta edes tosissaan. Jos lääkäreille voitaisiin näyttää, että asia on ongelmallinen juuri siksi, että se repii vahvasti rikki yhteiskunnan ja lääkärien paradigman rakenteita, ehkä ainakin osa näistä lääkäreistä saattaisi alkaa ymmärtää itseään ja omia reaktioitaankin paremmin.

"Muistan aina, kuinka ajoin lapseni hänen parhaan ystävänsä syntymäpäiviltä kotiin. Hän itki takapenkillä, koska ei ollut pystynyt olemaan paikan päällä 10 minuuttia kauempaa oireiden vuoksi..."

Paras esimerkki on varmaankin sähköyliherkkyys: miten ihminen muka voisi olla ”allerginen” tekniikalle, tämän maailman uudelle jumalalle? Sammakot ja mehiläiset voivat hävitä 3G- ja 4G-säteilyn vuoksi, mutta että ihminen saisi siitä oireita.... sehän asettaisi ihmisen samalle viivalle muiden eläinten kanssa, eikä tätä voida hyväksyä luomakunnan ”herralta”. Siten sähköyliherkkyys on vielä kiistellympi ja hankalampi asia monen lääkärinkin käsitteellistää kuin monikemikaaliyliherkkyys. Jotkut lääkärit ovat alkaneet havaita yhteyttä matkapuhelinsäteilyn ja syöpien välillä, ja onpa Italiassa tuomioistuinkin määrännyt erään pään alueen syövän johtuneen matkapuhelimen käytöstä. Luonnollisesti tästä asiasta teknologia-Suomessa ei saa edes puhua, saati että säteilyä alettaisiin valvoa tarkemmin.

Muistan aina, kuinka ajoin lapseni hänen parhaan ystävänsä syntymäpäiviltä kotiin. Hän itki takapenkillä, koska ei ollut pystynyt olemaan paikan päällä 10 minuuttia kauempaa oireiden vuoksi – ”miksi minä en voi ikinä tehdä mitään, osallistua mihinkään, miksi olen aina kipeä?” Toivon, ettei kenenkään enää tarvitsisi kokea samaa – mutta epäilen, että moni joutuu kokemaan vielä paljon pahempaa, ennen kuin yhteiskuntamme jäsenet lopulta ymmärtävät, minkä muutoksen edessä me olemme. Sisäilmaongelmat purevat pohjaa koko yhteiskunnaltamme – koska ymmärretään, miten vahvoja yhteiskuntamme nykyrakenteita ongelma murtaa? Koska huomataan, miten valtavan ajattelutapamuutoksen edessä lopulta kaikki olemme? Niin monet asiat, joihin uskomme – lääketiede, rakennusteollisuus, teknologian ja kulutuksen asema yhteiskunnassa, luonnon ja ihmisen suhde – ovat murtumassa näiden ongelmien taustalla olevien asioiden takia. Mitä niiden tilalle, mihin voimme enää uskoa?

”Huolestunut äiti”

lauantai 4. helmikuuta 2017

Mahdollisuus kirjoittaa!

Haluaisitko kertoa teidän perheen tarinan?

Houkuttelisiko kannanoton kirjoittaminen sisäilmaongelmaisissa kouluissa kärsivien lasten puolesta?

Koulujen sisäilmaongelmat ovat aihe, joka puhututtaa erityisesti nyt kuntavaalien lähestyessä. Me Vihaiset äidit haluamme tuoda päättäjien tietoon sisäilmaongelmaisissa kouluissa oireilevien ja sairastuneiden lasten kokemuksia. Tarjoammekin mahdollisuuden teille vanhemmille - tai lapselle/nuorelle itselleen - kertoa juuri teidän tarinan näiden asioiden parissa kamppailusta. Tarinat julkaistaan tällä blogisivustolla tunnisteella homekoulutarina. Yhteystiedot tarinoiden lähettämistä varten sekä tarkemmat ohjeet mm. yksityisyyttä koskien löytyvät tämän julkaisun lopusta.

Lisäksi julkaisemme nyt blogisivullamme vapaamuotoisia kirjoituksia/kannanottoja sisäilmateemaan liittyen tunnisteella ajatuksiani. Voidaksesi kirjoittaa aiheesta, sinulla ei tarvitse olla omia homekoulussa sairastuneita lapsia, vaan riittää kun haluat jakaa näkemyksiäsi muille ja herättää keskustelua. Emme liioin edellytä sinun olevan "vihainen äiti", vaan voit yhtä lailla olla vaikkapa isä, kummi, insinööri, naapuri, täti tai opettaja. Yhteystiedot kannanottojen lähettämistä varten löytyvät julkaisun lopusta.




Voit lähettää kirjoituksesi sähköpostitse osoitteeseen vihaisetaidit@gmail.com, tai yksityisviestinä Facebook-sivumme kautta. Viestin voi otsikoida tunnisteella "homekoulutarina" tai "ajatuksiani".

Voit kirjoittaa joko nimimerkillä tai omalla nimelläsi. Jos haluat käyttää nimimerkkiä, muistathan lisätä nimimerkkisi tekstin loppuun.

Mikäli kerrot tarinaanne lapsen puolesta, kysythän lapselta luvan kirjoittamiseen ja pidät huolta, että lapsen yksityisyys säilyy. Harkitse tässä tapauksessa erityisen tarkkaan, kirjoitatko omalla nimelläsi vai nimimerkillä.

Kirjoitusten oheen meillä on tarvittaessa oikeus lisätä lukemisen keventämiseksi teemaan sopivia kuvia arkistostamme.

Tarkistamme kirjoitusten asiallisuuden ja pidätämme oikeuden olla julkaisematta kirjoituksia, joiden katsomme sisältävän sivuillamme julkaistavaksi sopimatonta tekstiä.

Kaikki tekstit blogisivulla ovat julkisia, ja Vihaiset äidit jakavat niitä myös muilla sosiaalisen median kanavillaan. Linkkejä kirjoituksiin voidaan liittää myös esimerkiksi päättäjien tai kuntavaaliehdokkaiden suuntaan mahdollisesti lähteviin yhteydenottoihin.


Tehdään yhdessä yhteistä asiaa näkyväksi!

maanantai 30. tammikuuta 2017

Minun ajatuksiani: Minkälainen oikeusvaltio?

Jokainen vanhempi tietää, kuinka raastavaa on lapsen sairastamisen katsominen vierestä. Kuinka avuttomaksi tuntee itsensä kun lapsi itkee lohduttomasti kurkkukipuaan tai makaa flegmaattisena kovan kuumeen kourissa. Jotkut ovat katsoneet vierestä myös lapsen lähtemistä leikkaussaliin, ja toipumista siitä. Kaikki varmasti toivovat, että voisivat jotenkin poistaa sairauden tuskan lapseltaan, vaikka kyseessä olisi ohimenevä, aikanaan kyllä paraneva tauti.

"Läheskään kaikissa kunnissa näihin oireisiin ja lasten inhimilliseen kärsimykseen niiden takia ei kuitenkaan suhtauduta vakavasti."

Suomessa joka vuosi esimerkiksi Superin tiedotteen mukaan noin 250 000 lasta kärsii päiväkotien ja koulujen huonosta sisäilmasta. Tähän lukuun sisältyy lukemattomia lapsen kivussa kärsimiä päiviä ja öitä, lukemattomia tunteja itkua, lukemattomia lääkekuureja ja leikkaussalireissuja esimerkiksi korvien putkituksen tai kitarisaleikkausten takia. Vakavammista oireista puhumattakaan. Läheskään kaikissa kunnissa näihin oireisiin ja lasten inhimilliseen kärsimykseen niiden takia ei kuitenkaan suhtauduta vakavasti.

Kuva: Nimetön/Vihaisten äitien arkisto

Suomessa on rangaistavaa tukistaa tai lyödä lasta, mikä on tietenkin aivan oikein. Jos lapsen kotioloissa epäillään häneen kohdistuvan vaaraa, ammattilaiset on velvoitettu tekemään lastensuojeluilmoitus, johon sosiaalitoimen on reagoitava tietyn ajan kuluessa. Mutta lasten terveyden asettamisesta vaaraan koulun tai päiväkodin sisäilman vuoksi ei tunnu Suomessa olevan vastuussa kukaan, eikä kenenkään tarvitse reagoida jos henkilökunta tai vanhemmat terveysvaaraa epäilevät. Päinvastoin, lastensuojeluilmoituksia tehdään vanhemmista, jotka eivät sairastunutta lastaan halua päästää enää omaan kouluunsa sairastumaan lisää.

Millainen oikeusvaltio tällainen on, jossa yhteiskunta saa asettaa lapset terveydelliseen vaaraan kenenkään joutumatta vastuuseen? Ja jos inhimillinen kärsimys ei riitä syyksi päättäjälle, virkamiehelle tai rehtorille hoitaa oman vaikutuspiirinsä sisäilma-asioita kuntoon, niin eiköhän tämä kaikki aiheuta myös melkoisia kustannuksia. Mutta toivoisin, että eläisimme maassa, jossa se riittäisi.

"Turhaan kärsivien lasten puolesta, vihainen äiti"

tiistai 17. tammikuuta 2017

STOP homekouluille!



"Nykyhetkellä tasa-arvo ei toteudu lasten opiskelun kannalta, hän (Sanna Pakanen) perustelee."

(http://www.kaleva.fi/…/kiimingissa-alkaa-koululakko…/748387/)

Vihaiset äidit allekirjoittavat tämän huolen. Tämä huoli on se syy, joka on saanut Vihaiset äidit liikkeelle viime syksynä ajamaan lasten oikeutta terveeseen oppimisympäristöön.

Kiimingissä Jokirannan koulun sisäilmaongelmista huolestuneet vanhemmat ovat järjestäneet koululakon 11.1.17 alkaen. Vihaiset äidit haluavat osoittaa tukensa näille vanhemmille sekä oppilaille - joukossa on voimaa.

On aika sanoa yhdessä STOP homekouluille!