Näin toukokuulla mietin
yläkoululaisen kulunutta vuotta ja koko yläasteaikaa. Seiskaluokalla alkanutta
sairastelukierrettä, kuumetta, flunssaa, väsymystä, vetämättömyyttä.
Vitamiinien puutetta lisäravinteista huolimatta. Kalpeutta ja apeutta. Lomia,
joiden aikana oireet ovat olleet poissa tai paljon vähäisemmät.
Kulunutta seitsemää
kuukautta, joiden aikana korvat ovat särkeneet koko ajan. Välillä kipu
lieventynyt, roihahtaakseen taas koulussa pahemmaksi. Nenäsuihkeita,
särkylääkkeitä, koululääkärin suosittelemia allergialääkkeitä vaikka ei ole
mitään todettuja allergioita. Jotta sisäilmasta aiheutuvat oireet
lievittyisivät. Lääkärikäyntejä, oireita joihin ei löydy helpotusta eikä
ratkaisua. Korvalääkärin toteamusta; todennäköisesti särky hellittää vasta kun
koulu loppuu.
Loputonta pitkitystaistelua
koulun kanssa koulun sisäilmasta, tehdyistä tutkimuksista, raporttien
saamisesta,yhteyden saamisesta sisäilmatyöryhmään, sen viestin viemistä
eteenpäin että ilmanvaihtoa ei saisi pitää suljettuna. Tietoa, jota ei saa, ei
anneta ja joka ei kulje. Samaan aikaan nuoret oireilevat, altistuvat ja
sairastelevat. Kumpi on tärkeämpää, koulun maine vai tilojen käyttäjien
terveys?
Tässä tapauksessa ei yhtään
lohduta se, että koulua on jäljellä enää muutama viikko. Ei, koska syksyllä
toinen aloittaa samassa koulussa yläasteen. Miten kauan tällä kertaa menee,
ennen kuin oireilu alkaa, meneekö koulun tutkimiseen, ihmettelyyn ja
kummasteluun hänenkin yläasteaikansa?
Milloin, ja miten tämä
nuorten altistaminen ja terveyden vaarantaminen päättyy?
Kuuleeko Suomi, välittääkö
kukaan?
"Murheellinen äiti"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti