Jokainen vanhempi tietää, kuinka raastavaa on lapsen sairastamisen katsominen vierestä. Kuinka avuttomaksi tuntee itsensä kun lapsi itkee lohduttomasti kurkkukipuaan tai makaa flegmaattisena kovan kuumeen kourissa. Jotkut ovat katsoneet vierestä myös lapsen lähtemistä leikkaussaliin, ja toipumista siitä. Kaikki varmasti toivovat, että voisivat jotenkin poistaa sairauden tuskan lapseltaan, vaikka kyseessä olisi ohimenevä, aikanaan kyllä paraneva tauti.
Suomessa joka vuosi esimerkiksi Superin tiedotteen mukaan noin 250 000 lasta kärsii päiväkotien ja koulujen huonosta sisäilmasta. Tähän lukuun sisältyy lukemattomia lapsen kivussa kärsimiä päiviä ja öitä, lukemattomia tunteja itkua, lukemattomia lääkekuureja ja leikkaussalireissuja esimerkiksi korvien putkituksen tai kitarisaleikkausten takia. Vakavammista oireista puhumattakaan. Läheskään kaikissa kunnissa näihin oireisiin ja lasten inhimilliseen kärsimykseen niiden takia ei kuitenkaan suhtauduta vakavasti.
Suomessa on rangaistavaa tukistaa tai lyödä lasta, mikä on tietenkin aivan oikein. Jos lapsen kotioloissa epäillään häneen kohdistuvan vaaraa, ammattilaiset on velvoitettu tekemään lastensuojeluilmoitus, johon sosiaalitoimen on reagoitava tietyn ajan kuluessa. Mutta lasten terveyden asettamisesta vaaraan koulun tai päiväkodin sisäilman vuoksi ei tunnu Suomessa olevan vastuussa kukaan, eikä kenenkään tarvitse reagoida jos henkilökunta tai vanhemmat terveysvaaraa epäilevät. Päinvastoin, lastensuojeluilmoituksia tehdään vanhemmista, jotka eivät sairastunutta lastaan halua päästää enää omaan kouluunsa sairastumaan lisää.
Millainen oikeusvaltio tällainen on, jossa yhteiskunta saa asettaa lapset terveydelliseen vaaraan kenenkään joutumatta vastuuseen? Ja jos inhimillinen kärsimys ei riitä syyksi päättäjälle, virkamiehelle tai rehtorille hoitaa oman vaikutuspiirinsä sisäilma-asioita kuntoon, niin eiköhän tämä kaikki aiheuta myös melkoisia kustannuksia. Mutta toivoisin, että eläisimme maassa, jossa se riittäisi.
"Turhaan kärsivien lasten puolesta, vihainen äiti"
"Läheskään kaikissa kunnissa näihin oireisiin ja lasten inhimilliseen kärsimykseen niiden takia ei kuitenkaan suhtauduta vakavasti."
Suomessa joka vuosi esimerkiksi Superin tiedotteen mukaan noin 250 000 lasta kärsii päiväkotien ja koulujen huonosta sisäilmasta. Tähän lukuun sisältyy lukemattomia lapsen kivussa kärsimiä päiviä ja öitä, lukemattomia tunteja itkua, lukemattomia lääkekuureja ja leikkaussalireissuja esimerkiksi korvien putkituksen tai kitarisaleikkausten takia. Vakavammista oireista puhumattakaan. Läheskään kaikissa kunnissa näihin oireisiin ja lasten inhimilliseen kärsimykseen niiden takia ei kuitenkaan suhtauduta vakavasti.
 |
| Kuva: Nimetön/Vihaisten äitien arkisto |
Suomessa on rangaistavaa tukistaa tai lyödä lasta, mikä on tietenkin aivan oikein. Jos lapsen kotioloissa epäillään häneen kohdistuvan vaaraa, ammattilaiset on velvoitettu tekemään lastensuojeluilmoitus, johon sosiaalitoimen on reagoitava tietyn ajan kuluessa. Mutta lasten terveyden asettamisesta vaaraan koulun tai päiväkodin sisäilman vuoksi ei tunnu Suomessa olevan vastuussa kukaan, eikä kenenkään tarvitse reagoida jos henkilökunta tai vanhemmat terveysvaaraa epäilevät. Päinvastoin, lastensuojeluilmoituksia tehdään vanhemmista, jotka eivät sairastunutta lastaan halua päästää enää omaan kouluunsa sairastumaan lisää.
Millainen oikeusvaltio tällainen on, jossa yhteiskunta saa asettaa lapset terveydelliseen vaaraan kenenkään joutumatta vastuuseen? Ja jos inhimillinen kärsimys ei riitä syyksi päättäjälle, virkamiehelle tai rehtorille hoitaa oman vaikutuspiirinsä sisäilma-asioita kuntoon, niin eiköhän tämä kaikki aiheuta myös melkoisia kustannuksia. Mutta toivoisin, että eläisimme maassa, jossa se riittäisi.
"Turhaan kärsivien lasten puolesta, vihainen äiti"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti