maanantai 15. elokuuta 2016

Mielenosoitus terveen sisäilman ja lastemme oikeuksien puolesta

Mielenosoitus terveen sisäilman ja lastemme oikeuksien puolesta
6.9.2016 klo 18
Helsinki, Kansalaistori

Järjestäjinä Vihaiset äidit:
Annamari Karhu, Kouvola
Sanna Hovi, Helsinki
Virpi Tolonen, Helsinki
Heli Vinska, Vantaa
Titta Turtiainen, Kerava
Annukka Majanto, Vantaa

Puheenvuoroja käyttävät:

Annamari Karhu, Vihaiset äidit

Tiina Tuomela, Lastentautien erikoislääkäri, lääketieteen ja kirurgian tohtori

Ville Valtonen, Professori, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri

Tamara Tuuminen, Kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, lääketieteen mikrobiologian dosentti

Olli Luukkainen, Puheenjohtaja OAJ

Silja Paavola, Puheenjohtaja Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer

Mika-Erik Walls, KL, FM, lukion lehtori, työhyvinvoinnin ja oppimisympäristöjen tutkija, HOAY:n hallituksen jäsen

Terhi Chakhovich, Homepakolaiset ry

Siru Kauppinen, VANVARYn sisäilmatoimikunta

Vihaisten äitien puhe:

Hyvät Suomen valtion päättäjät ja virkamiehet!

Me vaadimme selvitystä siitä, toteutuvatko Suomessa lain määrittelemät ja YK:n lasten oikeuksien sopimuksen mukaiset oikeudet sisäilmasta jo sairastuneiden lasten ja nuorten kohdalla sekä niiden lasten kohdalla, jotka altistuvat sairaalle sisäilmalle tälläkin hetkellä.

Julkisuudessa keskustellaan paljon homevaurioituneista kouluista, kiistellään ilmanvaihdosta ja rakennusteknisistä asioista sekä siitä, miksi kaikki eivät sairastu. Kukaan ei kuitenkaan oikeasti tunnu välittävän, miltä lapsesta tai nuoresta tuntuu, kun hän sairastuu ja hänen elämänsä hajoaa. Sairaan lapsen opiskelu ei ole itsestäänselvyys Suomessa. Ne lapset ja nuoret, jotka sairastuvat vakavasti eivätkä kykene käymään normaalisti koulua, jäävät vaille apua ja tukea.

Vanhemmat eri paikkakunnilla taistelevat yksin lastenoikeuksien puolesta voimiensa mukaan. Lapset sairastuvat yhä pahemmin sisäilmasairaissa päiväkodeissa ja kouluissa, koska kaikki vanhemmat eivät uskalla vaatia puhtaita tiloja tai eivät ymmärrä tilanteen vakavuutta. Lopulta lasten sairaudet muuttuvat kroonisiksi ja osa heistä sairastuu myös monikemikaaliherkkyyteen. Tämä johtaa kärjistettynä tilanteeseen, jossa nuori siirtyy peruskoulusta suoraan eläkkeelle, jos ylipäänsä kykenee suorittamaan peruskoulun loppuun.

Sisäilmasta sairastuneet lapset ovat täysin lainsuojattomia. Järjestelmä syrjäyttää heidät. Samaan aikaan uutisoidaan jatkuvasti siitä, miten huolissaan yhteiskunta on syrjäytyvistä nuoristaan. Mikään taho ei kuitenkaan ota vastuuta homeisissa päiväkodeissa ja kouluissa sairastuvien lasten ja nuorten terveydestä, opetuksesta eikä nuoren mahdollisesta syrjäytymisestä. Ikävä kyllä rakennusten sisäilmaongelmia edelleen salataan ja piilotellaan eivätkä vanhemmat saa tietoa päiväkotien ja koulujen terveysriskeistä. Täten vanhemmat eivät myöskään voi suojella lapsiaan tulevilta terveyshaitoilta. Kun ihminen sairastuu sisäilmasta kerran, hän herkistyy sille pysyvästi. Sairastuminen vaikuttaa lapsen tuleviin opintoihin, asevelvollisuuteen, ammatinvalintaan, kodin hankitaan, tulevaan työuraan, aivan kaikkeen hänen tulevaisuudessaan.

Sisäilmasta sairastuneita lapsia ja heidän perheitään pompotellaan järjestelmässä viranomaiselta toiselle: lääkäriltä psykiatrille ja lastensuojeluun. Pahimmissa tapauksissa lapsia ohjataan psykiatriseen pakkohoitoon tai huostaanotetaan. Sairastuneiden lasten oireet eivät helpota siedättämällä, psykiatrisella hoidolla eikä huostaanotolla. Oireet helpottuvat vain terveydelle vaarallista sisäilmaa välttämällä eli altistukset lopettamalla.

Koska sisäilmasairautta ja monikemikaaliyliherkkyyttä ei tunnusteta viralliseksi sairaudeksi, sairastuneet lapset eivät usein saa asiallista hoitoa tai tukea sairauteensa. Heitä ei käsitellä homeiden myrkyistä kärsivinä potilaina, vaan oireita psykologisoidaan. Lapsia ja heidän vanhempiaan epäillään ja syyllistetään. Lapsi voi joutua jopa vuosien lääkäri- ja tutkimuskierteeseen saamatta apua. Suomessa pitäisi ehdottomasti olla sisäilmapoliklinikoita, jotta tieto oireista, tutkimuksista ja hoidoista olisi jossain koottuna. Näin lapsemme säästyisivät monilta turhauttavilta lääkärikäynneiltä sekä tutkimuksilta ja saisivat oikeanlaista apua. Koulutoimi ja lastensuojelu eivät kaikkialla hyväksy yksityisen lääkärin tekemiä diagnooseja, vaan vaativat julkisen terveydenhuollon ja psykiatrin tutkimuksia. Lapsen tutkimukset ohjataan mahdollisesti sisäilmaltaan sairaaseen sairaalaan ja näin jo altistuneen ja sairastuneen lapsen terveys vaarantuu edelleen.

Lapsilla ja nuorilla on oikeus saada osallistua yhteiskuntaan sisäilmasairaudesta huolimatta. Sairastuneita lapsia ja nuoria varten on kehitettävä vaihtoehtoja eivätkä erilaiset ratkaisut saa jäädä vanhempien vastuulle ja kustannettaviksi. Se, miten lapsen perusopinnot saadaan järjestettyä, ei voi olla koulu- ja kuntakohtaista tai vanhempien voimavaroista riippuvaista. Sairastuneille lapsille tulee ehdottomasti järjestää terve koulu, jossa he saavat riittävää opetusta, vertaistukea ja tiedon sekä tunteen, että he eivät ole yksin ja ainoita sairastuneita. Kun lapsi tai nuori ei pysty käymään koulua sairaassa rakennuksessa tai hän on sairastunut jo monikemikaaliherkkyyteen, joka tekee liikkumisen kodin ulkopuolella liki mahdottomaksi, on lapsen perusopintojen suorittaminen ehdottomasti järjestettävä vaikka kotiopetuksella yhteiskunnan toimesta. Helsingissä vanhemmat ovat aktivoituneet järjestääkseen lapsilleen sisäilmaltaan terveen koulun. Pienemmillä paikkakunnilla asuville ja heikommassa taloudellisessa tilanteessa oleville perheille vastaava toiminta ei ole mahdollista.

Nuori haluaa olla huoleton, kuulua joukkoon, olla samanlainen kuin muutkin eikä erottua joukosta. Jos lapsen opintoja ei pystytä järjestämään koulutoimen kautta, lastensuojelu huolestuu lapsesta ja tukea haetaan nuorisopsykiatriasta. Ystävien ja koulutoverien sijaan sairastunut nuori tapaakin jatkuvasti vaihtuvaa sosiaalityöntekijöiden joukkoa, joista kenelläkään ei ole ratkaisua hänen tilanteeseensa. Nuorisopsykiatria tai lastensuojelu eivät myöskään järjestä perusopetusta. Lapsen ja nuoren minäkuva, asema perheessä ja yhteiskunnassa vääristyy. Hän menettää luottamuksensa yhteiskuntaan ja järjestelmäämme. Nuori passivoituu, kun hänellä ei ole järjellistä tekemistä. Opiskelu pitää lapsen elämässä ja päivärytmissä kiinni, luo toivoa tulevaisuudesta. Tunnustetuissa sairauksissa, kuten allergioissa, lapsille ja nuorille järjestetään sopeutumisvalmennusta, jossa he saavat tietoa sairaudestaan ja sen hoidosta. Näin lapsi oppii hyväksymään sairautensa ja itsensä. Myös sisäilmasta sairastuneille lapsille tulisi järjestää vastaavaa tukitoimintaa.

Pahimmissa tapauksissa sairastuneet lapset menettävät myös kotinsa, lelunsa ja muistonsa. Kodin osoittauduttua sairaaksi perheet joutuvat evakkoon usein vailla mitään omaisuutta. Jotkut perheet asuvat jopa teltoissa, asuntovaunuissa tai konteissa. Vakavasti altistuneen on erittäin vaikeaa löytää riittävän tervettä kotia. Kodin osoittauduttua homevaurioituneeksi vakuutus tai mikään muukaan taho ei korvaa menetystä. Jäljelle jää vain menetetty terveys ja velkaa. Perheet hajoavat paineen alla. Vanhemmat ovat kovilla. He ovat lapselleen yhtä aikaa lääkäri, terveydenhoitaja, tukihenkilö, opettaja, opinto-ohjaaja, psykologi ja koulukuraattori vanhemmuuden lisäksi. Vanhemmat joutuvat etsimään tietoa sairauden hoitamisesta ja opiskelujen järjestämisestä vertaisryhmistä, tekemään kanteluita, käymään hallinto-oikeutta opinnoista, etsimään tietoa eri alojen virkamiehiltä ja ministeriöstä. Pahimmillaan he joutuvat palkkaamaan lakimiehen turvatakseen lapsensa oikeudet.
Näissä vaikeissa tilanteissa oleville perheille tulisi tarjota samanlaista apua koko maassa. Nyt avun ja tuen saanti on eri puolilla Suomea eri tavoin järjestetty pääsääntöisesti vapaaehtoisten voimin ja avun saanti on erittäin työlästä ja aikaa sekä voimia vievää.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman, jolla se tukee kuntia 40 miljoonalla. Miten tässä ohjelmassa otetaan huomioon sisäilmasta sairastuneet lapset ja nuoret? Miten tällä ohjelmalla turvataan heidän perusopintonsa? Yle uutisoi hiljattain, että yhä kasvava määrä nuoria ei suorita perusopintoja. Onko osasyynä sairaiden lasten opintojen mahdottomuus?

Professori Ville Valtosen sanoja lainaten: ”Tämä on valtava ongelma, joka tulee paisumaan lähivuosina. Hinnan maksaa tuleva aikuissukupolvi, joka altistuu parhaillaan homeelle ja kosteusvaurioille jo päiväkodeissa ja kouluissa. Lapsi saattaa kouluaikana olla oireeton. Varsinainen hinta maksetaan myöhemmin aikuisiässä työkyvyttömyytenä tai erilaisina sairauksina."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti